Siida on ollut helppo pentu. Minun mielestäni. Tiedän toki, että moni ei pidä energistä duracell-pupua helppona, mutta kun sellaiselle antaa sopivassa suhteessa aivojumppaa ja liikuntaa niin arki on helppoa. Myönnetään, että joskus työpäivän jälkeen väsyneenä olisi ollut kiva ottaa pienen päiväunet, mutta Siida-sähköjänis teki haaveet tyhjiksi. Nykyään päiväunet onnistuvat, sillä Siida on kotioloissa todella huomaamaton ja rauhallinen.
Sisäsiistiksi Siida oppi jo kolmen kuukauden ikäisenä. Mukana kulkeminen ja kontaktin otto ihmiseen oli varmaan ohjelmoitu pentuun jo ennen luovutusta. Se oli ihana yllätys hieman työläämpien porojen jälkeen. Siida on ollut reipas pentu koko tähänastisen elämänsä ajan. Pientä mörköilyä ilmeni 5-6 kk:n ikäisenä. Ihmisiä ei kuitenkaan missään vaiheessa aristeltu. Tämäkin oli mukava yllätys Kivin jälkeen (Kivihän on varautunut ihmisiä kohtaan ja sen kanssa tehtiin suuri työ normaalin elämän sujumiseksi).
Siida ei ole pahemmin edes tuhonnut mitään, vaikka sillä on aina ollut koko talo käytössä yksin ollessaan. (Mieheni on varmaan eri mieltä tästä kommentista... Siida on nimittäin ensimmäinen koira joka ylipäätään on järsinyt jotain.) Hieman makuuhuoneen tapettia/seinää on pitänyt nakertaa. Samoin sängynpäätyä. Olohuoneen sohvapöydän Siida pureskeli kauttaaltaan.
Minulta on kysytty useaan kertaan onko bortsu paljonkin helpompi koulutettava kuin lappalainen. Huomaan itsekin vertailevani näitä kahta rotua niin arjessa kuin treenatessa. Eroja on, mutta itseasiassa Neva ja Siida muistuttavat koulutustilanteissa (ja arjessakin, kun oikein ajattelen asiaa) enemmän toisiaan kuin Neva ja Kivi. Missään nimessä ei voi sanoa, että bc olisi helpompi. Molemmilla roduilla on omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Poroilla suuri osa ajasta ja energiasta meni motivointiin ja vireen noston/keston hiomiseen. Tätä ongelmaa Siidalla ei ole koskaan ollut ;-) Sensijaan bc:n nopeat reaktiot ja "ylikuumentuminen" asettaa omat haasteensa.
Väliin muutama kuva Siidasta 8-11 viikoisena.
Puruluu on hyvää, varsinkin kun sen sai varastettua isoilta
koirilta...
Pystypainia Kivin kanssa.
Vauhtia oli pienestä pitäen.
Kuluneella viikolla kävimme maanantaina treenailemassa tokoa ryhmässä. Siidalla oli kierrokset tapissa heti alusta lähtien ja seuraaminen oli kyllä vietikästä, mutta teknisesti aivan kamalaa. Loppuajasta seuruun tekniikka parani. Hyvää treeneissä oli Siidan keskittyminen. Ihan vieressä (aita välissä) treenasi toinen koirakko. Muutaman kerran Siida vilkaisi toista koiraa kun vieras ohjaaja heitti palloa palkaksi. Silloinkin kehoitus keskittymiseen korjasi tilanteen. Ja mä olin ylpeä ;-)
Keskiviikkona vuorossa oli hakutreenit. Siidalla otetiin neljä maalimiestä. Palasin hieman treeneissä taaksepäin ja veimme Siidan kanssa maalimiehet 50 metriin. Vietiin aluksi molemmille puolille mm:t ja sen jälkeen Siida sai hakea. Hyvin eteni ja löysi. Ajattelin tehdä seuraavissa treeneissä vielä samanlaisen harjoituksen ja katsoa sen jälkeen muistaisiko Siida edetä suoraan 50 metriä. Jos ei, niin sitten pitää keksiä jotain muuta.
Torstaina Siida pääsi katsomaan lampaita. Lampaat olivat erittäin hyvin liikkuvia ja koiran liikkeeseen nopeasti reagoivia. Siida juoksi kehää ja pyrki aina lauman vastakkaiselle puolelle kuin missä minä olin. Ja intoa oli valtavasti. "Kouluttajan" mukaan Siidalla on viettiä paimennukseen, mutta se ei vielä ihan tiedä mitä sillä vietillään tekisi. Tuli sieltä (kuulemma, mä en huomannut) välillä esille jo "oikeaa asentoakin". Toki vain välähdyksenomaisesti. Eli varsinaisesti vielä ei sytytty lampaille, mutta se on vain ajan kysymys -kuulemma. Mielenkiintoista se oli näin ohjaajankin näkökulmasta. Vaikka jotenkin tuntui, että liikkuvia osia oli liikaa ja tunsin itseni aika kömpelöksi. Vien Siidan joskus kuukauden päästä uudelleen lampaille. Olisi hienoa, jos se syttyisi oikeasti paimennukseen, vaikkei minulla muita tavoitteita ko. harrastukseen olekaan.
Perjantaina treenailin itsekseni tokoa. Tällä kertaa seuruu oli hyvää. Vielä kun hoksaisi mikä saa Siidan välillä tekemään seuruun hyvin ja välillä aivan kauheasti. Jotenkin se liittyy vireeseen ja liian innokkaana pikku-bortsu alkaa keulimaan. Kysymys onkin, että pystyykö Siida harjoituksen kautta erittäin korkeassa vireessä seuraamaan korrektisti vai pitääkö vire seuruussa olla aina hieman matalampi?
Lauantaina menin samaan paikkaan treenaamaan itsekseni tokoa. Tällä kertaa tein neljä liikettä putkeen palkatta. Todella hyvin meni. Pitäisi vain muistaa tehdä pitempiä kokonaisuuksia putkeen esim kerran viikossa. Olisi reilua koiralle totuttaa se kisapakattomuuteen ennen oikeita kisoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti