maanantai 2. joulukuuta 2013

Kakeja, agia, kakeja, agia...

Tässähän on vierähtänyt lähes kuukausi edellisestä päivityksestä :-o Mihin se aika oikein livahtaa ?

Siida on puuhastellut kaikenlaista ahkeraan. Agility on näytellyt melkeinpä pääosaa viikon treenikerroista. Treenaus on kannattanut ja jotain pientä tolkkua on ilmaantunut meidän estesuorituksiin. Eilen oltiin Anders Kronqvistin valmennuksessa. Siida osasi ohjauskuvioita joita sille ei ole edes oikeastaan opetettu. Riitti vain, että minä liikun oikein. Siidahan reagoi erittäin herkästi ohjaajan eleisiin ja rintamasuuntaan. Sunnuntaina olisi tarkoitus startata ensimmäistä kertaa agi-kisoissa. Saa nähdä kehtaanko toista kertaa agilitykentällä näyttäytyä... :-P Mitään tulosodotuksia meillä ei ole. Siida kuumuu agissa niin helposti, että ykkösluokan melko suorat radat aiheuttavat varmaan valtavaa sikailua ja keskittymisestä ei ole tietoakaan parin esteen jälkeen... (syvä huokaus)

Tokossa olemme keskittyneet lähinnä kaukokäskyihin. Istu-seiso ja maahan-seiso -vaihdot onnistuvat hyvin yli 10 metristäkin. Seiso-maahan  sensijaan on aiheuttanut pientä stressiä. Ko vaihto joko onnistui tai sitten ei. Ja mitään logiikkaa asiassa ei ole. Kunnes otin pallon palkaksi ! ja johan onnistuu s-m-vaihto miltä matkalta tahansa! Siidalla ei vain ollut tarpeeksi motivoitunut/keskittynyt namipalkalla. Seiso-istu-vaihtoa emme ole vielä harjoitelleet. Se on niin vaikeaa, joten olen yrittänyt vältellä sitä (tosi fiksua...).

Siidan kanssa pitäisi aina muistaa lelupalkan valtava voima. Kyllähän se namillakin palkkautuu, mutta parhaikin herkku on vain "ihan kiva" verrattuna leluun.

Siidalla oli juoksukin tässä välillä. 7 kuukautta näytti väli oleva. Eipä juoksua paljoa huomannutkaan. Treeneihin saa täällä päin osallistua nykyään myös juoksunartut housut jalassa. Se on todella mukava "uudistus" tyttökoiran omistajalle.

maanantai 4. marraskuuta 2013

Syyspuuhaa

Jos edellisessä päivityksessä oli pelkkiä onnistumisia, niin tällä kertaa epäonneakin on ollut matkassa. Ei toki mitään suurta, mutta kun mulla on tapana tehdä "kärpäsestä härkänen", niin hermoilua on riittänyt.

Reilun viikon takaisissa hakutreeneissä lähettelin koiraa maalimiehelle liian edestä. Siida työskenteli hyvin ja teki pari hienoa tyhjää. Kolmannella kerralla palasi taakse päin reilusti -ja sieltähän se maalimies löytyi. Mua harmitti niiiiin paljon!!! Muille pistoille lähettelin suoraan. Tuuli kuitenkin pyöri kallioilla kummasti ja Siidan pistot olivat keskinkertaisia. Vaikka treenikaverit sanoivatkin, ettei yksi epäonninen pisto haittaisi, niin itseä se hermostutti. Pakotinkin perheeni muutaman päivän päästä hakuilemaan. Tällä kertaa kaikki onnistui hienosti ja sain mielenrauhan. Huomasin myös, että jos minä tallaan hakualuetta 40-50m:n syvyydellä, niin Siida lähtee helposti kääntymään mun jälkien kohdalta. Lähempää keskilinjaa tallattuna mun jäljillä ei ole vaikutusta.

Ilmasutreenejä Siida on tehnyt ahkerasti. Eilen maalimies oli eka kertaa peiton alla "piilossa". Hieman sitä piti ihmetellä, mutta sitten lamput syttyivät bc:n päässä ja irtorulla tuotiin kivasti vierelle. Uusissa paikoissa ilmaisua pitäisi ottaa enemmän. Aina ensimmäisellä kerralla vieraassa paikassa Siida tahtoo tiputtaa rullan. Mutta eiköhän se siitä :-)

Tokossa meillä oli viime keskiviikkona todelliset häirötreenit! Harjoittelimme hallissa kolme koiraa kentällä samalla kertaa. Monet ottivat "suuria" liikkeitä (ruutua, ohjattua jne.). Siidan keskittymiskyky oli ilmiömäinen! Tai tiedänhän minä Siidan kykenevän keskittymään hyvin, mutta silti hämmästyin kuinka hyvin. Siida mm suoritti loistavan noudon, vaikka samaan aikaan n 7 metrin päässä vieras koira juoksi merkille.


lauantai 19. lokakuuta 2013

Onnistumisia

Joskus koiraharrastuksissa tulee tunne ettei mikään onnistu ja mistään ei tule mitään. Toisinaan taas kaikki onnistuu ja koiran taidot ottavat harppauksen eteenpäin. Viime aikoina meille on Siidan kanssa tullut joka lajissa pikkuriikkisiä ilon aiheita.

Agility:
Siida pysyy lähdössä :-D (koputtaa puuta). Kokeilin pari kertaa takapalkkaa jolla sain otettua etäisyyttä (Jessicalle kiitos vinkistä :-) ). Tosin takapalkka saa Siidalla aikaiseksi "kyyristelyä" ja jähmettymistä joten montaa kertaa en sitä halunnut käyttää. Se kuitenkin auttoi alkuun ja nyt pystyn jättämään koiran, kulkemaan parin esteen päähän ja palata palkkaamaan. Tosin tarkkana tässä täytyy olla eikä lipsumisia saa tapahtua.

Toko:
Hyppynouto on valmis liike. Ja kympin liike (ainakin tällä hetkellä... ;-P). Myös vinot heiton Siida suorittaa mallikkaasti. Seuraamisen askelsiirtymät näyttävät kivalta. Ruudun paikka löytyy hyvin, vaikka Siida ei näkisi ruutua tehtävänkään. Paljon olisi vielä opeteltavaa voi-luokkaa varten, mutta ollaan me vähän edetty. Ja treenaamiseen nähden paljon ;-)

Haku:
Siida teki viikko sitten ekan tyhjän piston. Ja se oli täydellinen! (Suora eteneminen 50 m, käännös eteenpäin josta kutsuin parinkymmenen metrin jälkeen pois. Ja suoraan mun luo.) Mä olen niiiiiin tyytyväinen. Vähän Siida juoksi rauhallisempaan tahtiin tyhjällä (eka 50 metriä mentiin kyllä lujaa...). Aivan kuin ihmetellen. Ehkäpä se yleensä saa jotain hajuja heti takarajalla... Toki mun haaveena on, että Siida aikanaan tulee itse pois tyhjältä, mutta nyt mulle riittää tälläinen.

Esineruutuakin olemme tehneet taas muutaman kerran. Esineet ovat jo valmiina 50 metrissä. Leveydeitään meidän "ruutu" on edelleen vain n20 m. Hyvin Siida työskentelee ja etsii. Ehkä hieman rauhallisempi tahti auttaisi haistelussa...

keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Syyspuuhaa

Tokokokeen jälkeen olemme Siidan kanssa lähinnä lenkkeilleet ja puuhastelleet kaikkea kivaa. Toki treenailtu on lähes joka päivä, mutta se on ollut ennemminkin sellaista fiilistelyä ja "pientä puuhaa jättipalkalla". Pitäisikin taas tehdä harjoitteluohjelma (ja pysyä siinä!) niin ehkä edistyisimme tokossa.

Viime torstaina kävimme Siidan kanssa paimentamassa lampaita. Vai voiko sitä vielä paimentamiseksi sanoa, kun koira yrittää näykkiä lampaita heti jos en itse ole tilanteen tasalla? Edistystä oli silti tapahtunut :-) Siida pyrki aina toiselle puolelle laumaa kuin missä minä olin. Kohti lampaita kuljettiin keskittyneesti ja niiden lähtiessä pakoon Siida olisi halunnut kaartaa lujaa lauman taakse. Koiran mielestä oli varman epäreilua kun joutui olemaan kiinni liinassa. Kuinka väsynyt Siida olikaan hengailtuaan parikymmetä minuuttia lammasfarmilla!

Hakutreeneissä Siida on harjoitellut kääntymistä ja metsästä pois tuloa kutsuttaessa. Jotenkin tuntuu, että tässäkin lajissa olemme päässeet taas hieman eteen päin. Pitäisi vain uskaltaa kokeilla tyhjääkin pistoa joskus. Se voisi ehkä sujua ihan hyvin. Jos lauantaina...

Agilityssä olemme harpanneet kovasti eteenpäin. Kontakteille himmataan taas kuten kuuluu ja kepit suoritetaan taas loppuun asti. Lähdössä pysyminen aiheuttaa tuskaa. Mä olen aina naureskellut ihmisille joiden koirat eivät pysy lähdössä. Nyt on pilkka osunut omaan nilkkaan oikein kunnolla. Taidan kokeilla Siidan siskon, Pelin blogista lukemaani tapaa. Se vaikuttaa inhimillisemmältä tavaltan kuin vihainen ärähdys ja paikoilleen asettelu. Kun vain ehtisin edes muutaman askeleen jotta voisin palata palkkaamaan...

tiistai 17. syyskuuta 2013

AVO-koe

Sunnuntaina Siida osallistui ensimmäiseen (ja viimeiseen) tokon AVO-luokan kokeeseensa. Saavutuksena ykköstulos, 188p. , toinen sija ja kp. :-D Tuomarina Allan Aula. En ole ennen hänen arvosteltavanaan ollutkaan. Hauska ja leppoisa herra.

Kokeen osasuoritukset:

Paikalla makaaminen                    10
Seuraaminen taluttimetta               9,5
Maahanmeno seuraamisen
yhteydessä                                    9
Luoksetulo                                  10
Seisominen seuraamisen
yhteydessä                                    8
Noutaminen                                  9
Kauko-ohjaus                               9
Estehyppy                                    10
Kokonaisvaikutus                         10

Ja selityksiä, selityksiä:

Paikkamakuu oli hyvä. Pää oli (kuulemma) pysynyt maassa ja ainoastaan silmät liikkuneet. Tuomari tuumasi, että ryhdikäs ja terävän näköinen vaikka pää olikin maassa. Seuraaminen oli tuomarin mielestä liian tiivistä (mun mielestä tiiviys hyvä, mutta muuten jonkin verran epätarkkaa ). Liikkeestä maahanmenossa Siida ennakoi perusasentoon nousun ja siitä lähti piste. Luoksetulo oli hieno! Siida pysähtyi lukkojarrutuksella ja pysyi kutsuun asti paikoillaan. Tuomarikin kehui :-D Liikkestä seisomisessa jouduin antamaan uuden "seuraa"-käskyn Siidan lähtiessä hortoilemaan liian kauas. Korjasi käskyn jälkeen paikan oikeaksi. Nouto oli muuten hyvä, mutta Siida ennakoi perusasentoon siirtymisen... Kauko-ohjauksessa Siida -yllätys, yllätys-ennakoi perusasentoon nousun (ARGH!!!). Estehyppy oli hyvä. Kokonaisvaikutuksessa tuomari kehui Siidan työskentelyintoa.

Siida oli kuin lentoon lähdössä koko kisan ajan. Virittely taisi onnistua liiaikin hyvin :-P Jouduin ottamaan liikkeiden välit korostetun rauhallisesti liikkumalla ja vaatimalla Siidalta keskittymistä joka hetki (kyllä mä vaadin vaikkei se siltä näyttänytkään...) . Myönnetään, että paljon mukavampaa on olla kehässä poukkoilevan kumipallon kanssa kuin perässä vedettävän kivireen. Mutta silti hieman matalampi vire olisi ehkä toivottavaa...

Nyt me voidaan Siidan kanssa keskittyä voi-luokan liikkeiden opetteluun ja hiomiseen. Tai osaahan Siida jo ruudun, tunnarin ja luoksetulon maahanmenokin onnistuu. Metallin esittelin tänään Siidalle. Hieman varovasti tarttui siihen kiinni, mutta muuten juoksi häntä tötteröllä metalli sussa pitkin pihaa. Ihana koira! Niin, ja osaahan se liikkeestä istumisenkin. Kaukojen seisominen on sensijaan kokonaan uusi juttu. Ja hyppynouto.

Tokon lisäksi olemme treenanneet melko säännöllisesti hakua ja hieman agilityä. Haussa tein Siidalle viimeksi hieman käännöksiä. Alku oli ainakin lupaavaa. Agilityssä olemme keskittyneet parilla viime kerralla lähdössä pysymiseen. Ja mä olen hakenut oikeaa "käskynantohetkeä" jotta en olisi myöhässä... Tänään treeneissä melkein kaikki onnistui. Ja se tuntui hienolta (agilityssä näitä hetkin tulee aika harvoin)!
                             

sunnuntai 25. elokuuta 2013

Leireilyä ja retkeilyä

Taas on lähes kuukausi kulunut edellisestä päivityksestä...

Elokuun alussa vietimme viikonlopun Myytin leirillä Uuraisilla. Ohjelmassa oli hakuilua, tottista ja mukavaa yhdessäoloa. Perjantaina aloitimme esineruudulla. Siidahan ei ole tehnyt ko juttua kuin muutaman kerran tänä vuonna. Siihen nähden ihan hyvin etsi. Ja mikä tärkeintä, sitkeyttä työskennellä löytyi. Tätä täytyy tehdä lisää kotona.

Lauantaina oli vuorossa haku. Maasto oli nätisti sanottuna haasteellinen. Etukäteen rukoilin vain, ettei käärme pure Siidaa tai ettei siltä katkea jalka. No, toive toteutui ja koira jäi henkiin. Muuten suorituksemme aiheutti lähinnä suurta epätoivoa ja masennusta. Se oli niitä hetkiä jolloin kaikki mitä olet kuvitellut onnistuneesi opettamaan koiralle katoaa ja palaat rytinällä pohjalle. Ei tietoakaan suorista riittävän syvälle uppoavista pistoista. Tai jos koira eteni suoraan, niin sitten sillä ei ollut nenä auki. Tai siltä ainakin vaikutti. Positiivisena juttuna pidettäköön sitä, että motivaatiota Siidalta löytyi. Ja sitkeyttä etsiä yhä uudelleen kunnes maalimies löytyi. Ehkäpä se motivaatio on kuitenkin kaikkein tärkein juttu. Näin mä ainakin yritän uskotella itselleni ja siihen tukeutuen pääsin pois itsesäälin suosta.

Lauantai-iltana otettiin hieman tokoilua leiripaikan nurmikolla. Oli hauskaa seurata Siidan sukulaisten puuhastelua ja jutella ihmisten kanssa. "Myyttiläiset" ovat mukavaa porukkaa. :-)

Sunnuntaina hakumaasto oli "normaali". Suorituksemmekin oli normaali. Ei mikään huippu, mutta sellainen keskiverto. Ehkäpä se sitten taas siitä etenee...

Yhden viikonlopun pysyimme Siidan kanssa kotona. Seuraavana lähdimme koko perheen voimin Kuusamoon kiertämään karhunkieroksen. Matka oli onnistunut. Säät suosivat ja itikoitakaan ei ollut. Olin varautunut repullisella hyttysmyrkkyä, mutta yllätykseksemme niitä ei tarvittu. Yötkin olivat niin lämpimiä, että koirille varaamiani makuupusseja käytettiin vain parina yönä.

Neva oli oikea eräkoira. Tauoilla se lepäili rinkan vieressä ja muuten tallusti polkuja pitkin. Leirissä lepäili rennosti ja ilmoitti vain pienellä matalalla murahduksella poroista tms epäilyttävistä otuksista. Siidasta ei voi sanoa samaa. Se on loistava harrastuskoira, mutta retkikoira se ei ole. Tauoilla ei puhettakaan lepäilystä, vaan jatkuvasti olisi pitänyt päästä uimaan/hakemaan keppiä tms. Leiriä piti myös vartioida. Porot saivat aikaan valtavan rähinän ja niitä olisi pitänyt päästä ajamaan takaa. Myöskään ihmisillä ei ollut asiaa lähestyä telttaa. Samat ihmiset kauempana teltasta olivat  ihan kivoja. Yöt Siida kuitenkin nukkui aivan rauhassa. Joko se oli niin kovin väsynyt tai sitten mitään epäilyttävää ei kuulunut. Ehkäpä molempia, sillä väkeä oli todella vähän liikkeellä. Ja pikku-bc aivan naatti iltaisin.
 

                                         Vedessä lotraaminen oli Siidan reissun kohokohtia.

                                         Yhdistetään vesi, hiekka ja koira.. (Onneksi teltassamme on
                                          eri "osasto" koirille...)

                                                    "Lepotauko? Mut kun tää keppi..."

                                         Neva osasi hyödyntää taukojen tuoman lepomahdollisuuden.
                                               (Se sopii tuohon maisemaan valtavan hyvin.)

                                                      Lapinporokoira ja vaaramaisema. 



lauantai 20. heinäkuuta 2013

Lampaita ja toko-treeniä

Kävimme Siidan kanssa viikko sitten lauantaina Oripäässä lampaita katselemassa. Koolla oli mukavan paljon myyttiläisiä. Kouluttajan sanojen mukaan Siida on jo syttynyt lampaille. Nyt vain pitäisi kuulemma aloittaa opettamaan suuntia ja koiran hallintaa... Joo-o jotenkin sitä tuntee itsensä niin avuttomaksi lammasaitauksessa. Ensinnäkin ne lampaat ja niiden liike. Sitten oma koira erittäin korkeassa vietissä vaiston käskiessä tekemään jotain jota koira itsekään ei vielä ymmärrä. Ja ohjaaja, joka sotkeutuu omiin jalkoihinsa. Yrittää siinä nyt sitten opettaa koiralle jotain mistä itselläkään ei ole täyttä selvyyttä. (syvä huokaus)

Varsinaisesti mua ei "paimennuskärpänen" puraissut, mutta olisihan se hienoa saada Siida kaartamaan eri suuntiin JA PYSÄHTYMÄÄN käskystä lampaiden läsnäollessa. Ehdottomasti tarkoituksenani on viedä Siidaa satunnaisesti lampaille jatkossakin. Nähtäväksi jää tapahtuuko sitä kerran vuodessa vai kerran kuussa.

Lopuksi otimme vielä kuvan sisaruksista. Oli jännä havaita kuinka Siida tullessamme kuvauspaikalle kyyläsi muita koiria, mutta kun otin sen hallintaan vierelle, niin Siidalle tuli välittömästi toko-moodi päälle ja ympäristö katosi ja oli vain THE TEHTÄVÄ (istuminen) ja me. (tähän kuuluisi sellainen sydän-hymiö)

                                          Nirri, Peli ja Siida

Paimennuspäivän jälkeen tapasimme sunnuntaina Siidan kasvattajan, Jessican kanssa tokoilun merkissä. Treenit olivat mukavat ja sain ajateltavaa/ideoita Siidan treenaamiseen seuratessani Jessican tapaa toimia Siidan mummon ja enon kanssa. Kiitos siitä :-)


Viime viikolla harrastimme myös maatilamatkailua ja majoittauduimme isäni luo lomailemaan. Siida oppi siellä ollessamme uimaan. Tähän asti Siida on lähinnä kahlaillut ja hyppinyt vedessä. Nyt se meni Katariinan perässä uimaan ja hoksasi kuinka kivaa vedessä onkaan. Siida uiskenteli välillä rauhassa pitkiä kaarroksia ja välillä loiskutteli uinnin lomassa etukäpälillään vesipisaroita, joita sitten tietenkin piti yrittää haukata. Ja näin keksittiin ikiliikkuja... Odottelin miten Siidan iho reagoi jatkuvaan läträykseen vedessä, mutta mitään oireita ei ainakaan tällä lomalla tullut.

Illalla pensaista kömpi kaamea peto! Mutta onneksi urhea bordercollie havaitsi vaaran ja karkoitti tunkeilijan  ennen kuin se ehti hyökätä lauman kimppuun:

                                           S & s ( Siida ja siili)


Eilen meillä oli toinen nuorten koirien toko-ringin koulutus. Kouluttajana oli Tarja Melakari. Pidin todella paljon hänen koulutuksestaan. Sain paljon ajateltavaa ja sulateltavaa. Täytyy jäsennellä kuulemaansa ja poimia sieltä meille sopivat vinkit. Taas tuli huomattua kuinka mielikuvituksetonta treenaamisemme välillä on. Ja hieman rennompi ote  virheisiin voisi olla paikallaan. Ei hän tietenkään katsonut virheitä läpi sormien, mutta muistutti etteivät ne ole maailmanloppu vaan yleensä helposti korjattavissa. Ja saatiin me Siidan kanssa positiivistakin palautetta. ;-) Kai jotain sentään ollaan tehty oikein.

Neva oli tänään häiriökoirana PEJÄ-kokeeen tottiksessa. Se oli niin hellyttävän hämmästynyt kun HÄN pääsi mukaan ja kersa joutui jäämään kotiin. Ja niin itteään täynnä saadessaan kehuja ja rapsutuksia. Taas Nevan luultiin olevan korkeintaan vuoden ikäinen. Hyvä saavutus 9,5-vuotiaalta... 


Loppuun vielä kuva alkukesältä Nevasta parturoinnin jäkeen. Vaikka Nevasta kesäturkissa on ollut enenkin kuvia, niin tässä sen ilme on niin hassu.

sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

R.I.P. Kivi

                                                Tuhkavuorten Kalliokielo 22.5.2007-6.7.2013

                  
                        Kivi, Kipinä, Kippari,Kipi, The Pönöttäjä on poissa. Vain valtava ikävä jäljellä.

Kivi menehtyi aivan yllättäen todennäköisesti käärmeen/ ampiaisen piston laukasemaan anafylaktiseen shokkiin. Olin metsälenkillä porojen kanssa. Siida oli aiemmin ollut hakutreeneissä ja jätin sen kotiin. Keli oli todella lämmin, mutta ajattelin viedä porot metsään jolkottelemaan. Meidän vakiolenkki oli "varattu", joten ajelin syvemmälle Simpsiön metsiin. Kivi katosi tapansa mukaan välittömästi päästessään irti. Pitkälti yli puoli tuntia Kivi oli kateissa. Tullessaan takaisin Kivin kieli oli aivan harmaa. Ajattelin sen saaneen lämpöhalvauksen tms. Jonkin ajan kuluttua Kivin silmien seutu turposi ja se ei tahtonut pysyä jaloillaan. Päästessämme päivystävälle kaupungineläinlääkärille asti mitään ei ollut tehtävissä ja eläinlääkäri suositteli eutanasiaa.

Katkera olen siitä, että jos tällä seudulla olisi klinikkatason päivystystä, niin Kivi olisi saattanut jäädä henkiin. Tai sitten ei. Vaikka Kiviä hoitanut eläinlääkäri oli asiantunteva ja työlleen omistautunut, niin hänellä oli hyvin rajalliset hoitomahdollisuudet. Lähimmät päivystävät eläinklinikat löytyvät Tampereelta tai Jyväskylästä. Sinne asti Kivi ei olisi selvinnyt. Onneksi eläinlääkäri sattui sentään olemaan sillä hetkellä paikalla eikä yli 100 km:n päässä. Heillä kun on päivystysalueet todella isot.


maanantai 1. heinäkuuta 2013

SM-tokoilua

Käväistiin viikonloppuna Siidan kanssa haistelemassa tokon sm kisojen tunnelmia. Matka oli kokonaisuudessaan mukava eikä mitään (ainakaan paljon) jäänyt hampaankoloon kisasta. Siidan tuloksesta täytyy sanoa samoin kuin muutkin suomalaisurheilijat : "Kokemusta, kokemusta..."

Siida starttasi alo-luokassa numerolla 88, eli lähes viimeisten joukossa. Niinpä sain jännittää koko päivän suoritustamme. Pahinta oli hermoilla paikkamakuuta ja sitä, tuleeko joku kilpakumppani Siidan luo. Omaan koiraani kyllä luotin, mutta ne muut... Onneksi kaikki olivat meidän ryhmässä fiksusti paikoillaan.

Osasuoritusten pisteet:

Luoksepäästävyys                         10
Paikkamakuu                                 9
Seuraaminen kytkettynä                  9
Seuraaminen taluttimetta                 8
Maahanmeno liikkeestä                  9
Luoksetulo                                     9,5
Seisominen liikkeestä                      10
Estehyppy                                      8,5
Kokonaisvaikutus                           9

Yhteispisteet 179,5 p. ja 17. sija. (Joukkueen sijoitus 6.)

Kootut selitykset: Paikkamakuusta nousi istumaan hetki ennen käskyäni. Seuraamisissa epätarkkuutta. Varsinkin täyskäännöksissä (pitäiskö nekin vihdoin opettaa koiralle ?). Luoksetulossa Siida tuli suoraan sivulle !???!!! Estehypyssä liikutteli hieman jalkojaan. Kokonaisvaikutus kaikilta tuomareilta 9.

Siida suoritti liikkeet ihan hyvin. Varsinkin kun emme ole oikeastaan Kokkolan kisan jälkeen treenanneet tai hioneet mitään liikkeitä. Muutenkin valmistautumisemme näihin kisoihin oli todella aneemista. Mä jotenkin ajattelin, että sm:ssä arvostelu on niin tiukkaa tai jotain, ettei meillä Siidan kanssa ole mitään saumaa. Oli järkytys huomata, että kunnon treenaamisella ja valmistautumisella olisimme yltäneet vaikka mihin -tai sitten ei. Arvostelu ei nimittäin ollut läheskään yhtä tiukkaa kuin esim. siellä Kokkolassa...

Hienoa oli huomata, että Siidaan ei kuumuus juurikaan vaikuttanut. Eikä myöskään viereiset kehät tai muut häiriöt. Eikä yöpyminen vieraassa paikassa vieraiden koirien keskellä. Ainoastaan koiran virittely ennen kehää oli hieman epäonnistunutta. Siida suoritti liikkeet "vaihteella 3 vaihteen 5 sijaan".

Mun täytyy keksiä jotkut hyvät rutiinit kehään menoon. Koiran virittely on se heikoin lenkki tällä hetkellä. Jos en onnistu näissä jutuissa, niin luon Siidalle "kehäkooma"-syndrooman hyvin helposti. Myös oma jännitys on pakko ottaa työn alle ja hallintaan. Ja lisää kokeenomaisia treenejä Siidalle. Ja, ja, ja... Kun vain muistaisi edes puolet...

Tänään "palauttelevissa" treeneissä Siida oli oma reipas, porsasteleva itsensä. :-D Nyt on hyvä aloittaa avo-liikkeidet treenaus "aikuisten oikeesti". Jos vaikka vielä syksyllä ehtisi kokeeseen. Täällä päin kun ei liiemmilti talvisin ole toko-kokeita. Tai sitten keväällä avoon -onhan meillä Siidan kanssa aikaa.

keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Luustokuvausta

Siida kävi tänään  luustokuvauksissa. Lonkista ja kyynärpäistä otettiin viralliset kuvat kennelliittoon lähetettäväksi. Samalla kertaa kuvattiin myös olkapäät ja selkä. Kaikki näytti kuvanneen eläinlääkärin mielestä olevan kunnossa. :-D :-D :-D Katsotaan mitä mieltä kennelliitto on kuvista ... Myös molemmat polvet väänneltiin virallisesti 0:ksi.

Olo on niin helpottunut ! Mä pelkäsin etukäteen eniten kyynärpäiden kohtaloa. Siidahan leikki pienenä toistuvasti liito-oravaa ja mätkähteli alas korkeiden kivien ja portaiden päältä. Aina päästyään kiipeämään jonnekin korkealle Siida loikkasi alas jaloilleen/mahalleen vaarallisen näköisesti. Mutta ilmeisesti suojelusenkeli teki työnsä hyvin, eikä pysyviä vaurioita tullut. Voihan kennelliitto vielä kuvista jotain löytää, muttei ainakaan mitään vakavaa pitäisi ilmetä.

Siispä treenit eri lajien parissa jatkukoon hyvillä mielin. :-)

Ollaan Siidan kanssa perehdytty agilityn maailmaan oikein "aikuisten oikeesti". Kohta alkaa esteet olemaan hallussa. Ja se vauhti ! Mä en tiedä mitä mä teen koiran kanssa, joka pienestä vartalon heilahduksesta sinkoaa putkeen, hypylle tms. Enkä ehdi edes henkeä vetämään, kun se on jo suorittanut esteen jos toisenkin. Kuinka ohjata koiraa, joka ei malta syödä nameja vaan kaahaa paikasta toiseen pelkästä liikkumisen riemusta ? Mä en edes palkkaa sitä lelulla radalla ja silti se lähtee lapasesta ! Pitäis varmaan mennä jonkun agi-gurun oppiin. Jonkun, joka kertoisi kuinka tämän tyyppiselle koiralle rakennetaan hallinta agilityyn. (Kyllähän Siida kuuntelee ja yrittää mennä minne mä ohjaan, mutta kun ei se aina ehdi reagoida. Tai sitten Siida tietää omasta mielestään mua paremmin minne mennään seuraavaksi ...).

Tokossa me ollaan lähinnä pidetty hauskaa. Pieniä seuruupätkiä, ruutua, vauhtinoutoja  jne. pallopalkalla. Pitäis varmaan tehdä jotain treenisuunnitelmia avo-luokkaa varten.

Haku on jäänyt todella vähälle viime viikkoina. Treeniporukan aikataulut ovat menneet niin pahasti ristiin, ettei kaikille sopivaa aikaa ole tahtonut löytyä. Parin viikon takainen hakuilukerta oli Siidan osalta hieman kehno. Jostain syystä suorat pistot ei enää olleet niin kovin suoria... ARGH ! Pitäis päästä kokeilemaan oliko se satunnainen epäonnen kerta, vai onko meillä isompikin ongelma ratkaistavana.



maanantai 27. toukokuuta 2013

Kuvapläjäys

Mitään varsinaista syytä näiden kuvien esittämiseen ei ole. Siidalla ja mulla oli vain hauskaa näitä kuvatessa. Siida ei oikein ole näissä edukseenkaan, mutta ehkä niistä näkyy kiva fiilis.


                                         Liekkö Alajärven vesi likaista Siidan mielestä ?

                                         Ihme on tapahtunut: se pysähtyi hetkeksi  lenkillä !

                                         Notkea koira vai Loch Nessin hirviö ?

                                          Koira, keppi ja ilta-aurinko

                                         Niin kaunis ja herttainen...

                                         Se on kesä nyt !


                                             Nevalla ei ole villapaitaa, vaan se raukka menetti karvansa
                                              ilkeän parturin käsittelyssä. 

lauantai 25. toukokuuta 2013

Toko-koe

Siida käväisi aloittamassa tokouransa Kokkolassa. Sää oli erittäin lämmin ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Tuomarina kokeessa oli Päivi Kivelä.

Kotiin viemisenä meille kertyi 187 p. , ykköstulos, luokkavoitto ja kp. Kp-palkintona oli hieno vinkupehmolelu jota Siida on vingutellut nyt koko illan. Raukalla kun ei kotona yleensä ole leluja lattialla...

Toko-kokeen osasuoritukset:

Luoksepäästävyys            9,5
Paikalla makaaminen        10
Seuraaminen kytkettynä    9
Seuraaminen taluttimetta    9
Maahanmeno                    8
Luoksetulo                        9,5
Seisominen                       10
Estehyppy                         9,5
Kokonaisvaikutus              10

Kootut selitykset:
Luoksepäästävyydestä lähti puoli pistettä koska Siida meni maahan! Paikallamakuu ansaitusti 10 (ainut kymppi alo-luokassa. Jo muutamasta nuuhkaisusta vierustoveri menetti pisteen...). Seuraamiset molemmat oli kuulemma liian tiiviit (juoksuosuus kuulemma hyvä -mun makuun liian väljä). Liikkeestä maahanmenossa olin sekunniksi pysäyttänyt käden liikkeen käskyä antaessani. Siksipä tuomari rankaisi kahdella pisteellä. Itse en tiennyt näin toimivani. Täytyykin tästä lähtien huitoa käsiä vimmatusti koko ajan... Luoksetulossa puoli pistettä pois, koska eteen istuminen pitäisi olla nätimpi ( ? ). Seisominen ansaitusti 10. Estehypyssä tuomari nipisti puoli pistettä, koska koira pysähtyi seisomaan ennen kuin sanoin "odota"-käskyn.

Tuomari on tiukka, mutta erittäin miellyttävä. Ja ihan samaa mieltä olin hänen kanssaan pistevähennyksistä (no joo - hyppy ja liik. maahan hieman kaihertaa). Hän perusteli muutamalla sanalla pistenipistyksensä, muttei alkanut runoilemaan tai antamaan koulutusvinkkejä. Oli todella kivaa olla hänen tuomaroitavana. Voin vallan hyvin viedä Siidan uudestaankin hänen silmiensä eteen. Toki koiran pitää osata liikkeet. Armopisteitä häneltä ei heru.

Hieman Siida tuntui tahmealta kehässä. Liekkö lämmin keli ja pitkä odottelu verottanut puhtia ? Tai mun jännittäminen ? Tai sitten noissa virittelyrutiineissa on vielä hiottavaa. Itse veikkaan viimeistä vaihtoehtoa.  Nyt en viritellyt lainkaan. Näytin kyllä palloa ja mukamas laitoin sen taskuun. Voi olla, että Siida hoksasi pallon sujahtavan takaisin treenipussiin. Harmittaa, etten ottanut kameraa mukaan. Kehän laidalla olisi ollut tuttuja, jotka olisivat voineet kuvata suorituksen. Olisi nähnyt itse, oliko suoritus niin laamamainen kuin minusta tuntui. Yleisönä olleet tutut hieman nostelivat kulmiaan, kun sanoin Siidan olleen flegmaattinen...

Nyt voisikin hieman taukoilla tokossa. Tai no, huomenna olisi aamulla ysiltä treenit, mutta jos sen jälkeen muutaman päivän huilaisi. Jotenkin on tullut muutaman viikon aikana treenattua tokoa lähes joka päivä pieniä pätkiä. Huomenna illalla on hakutreenit. Sinnekin pitäisi keksiä jotain kehittävää...

tiistai 14. toukokuuta 2013

Treeniä, treeniä, treeniä...

Mitä kuuluu pienen bordercollien elämään ? No, tietenkin treenejä treenien perään. Laji vain vaihtuu välillä ja joskus ohjaaja muistaa pitää vapaapäiviäkin.

Sunnutaina 5.5. kävin Vimpelissä vetämässä pienet erittäin epäviralliset möllitoko-treenit. Siida oli tietenkin mukana ja pääsi muutaman tunnin odottelun jälkeen treenaamaan vieraalla kentällä. Tai onhan Siida vajaa vuosi sitten käynyt ko kentällä leikkimässä pallolla ja juoksuttamassa Poju-labbista, joka ei tahtonut saada millään Siidaa kiinni tappijaloillaan. Mahtaisikohan Siida enään päästä karkuun? Ainakin Pojun jalat ovat venyneet pituutta...

Kenttä oli edelleen nimensä veroinen: "Kirottu kenttä". Siida ei osannut mennä liikkeestä maahan. Ei sitten millään. Seuruu oli myös tökeröä. Ja energiaa ei ollut niin kuin yleensä. Hmmm.

Maanantaina 6.5 menimme aamulla treenikaverin kanssa tokoilemaan Lapuan raviradalle. Hevosia liikkui muutama ympärillä. Siida työskenteli ihan ok . Ei upeaa, mutta ihan ok.

Tiistaina 7.5. Treenailin tokoa yksinäni. Pääasiassa kaikki ok. Keskiviikkona menimme taas raviradalle parin treenikaverin kanssa tokoilemaan. Tällä kertaa Siida teki kaiken ihan kivasti ja ihan kivalla vireellä.

Torstaina 9.5 Vuorossa oli hakutreenit. Kaikki meni tosi hyvin :-D
Vein maalimiehet Siidan kanssa molemmin puolin keskilinjaa 50 metriin. Sen jälkeen Siida lähetettiin maalimiehille. Sippura eteni todella suoraan hyvällä innolla. Tämä tapa toimi todella hyvin. Nyt täytyy vain edetä ja vaikeuttaa treenejä...

Perjantaina pidin Siidalla lepopäivän. Kävimme metsälenkillä ja otin pari esineen hakua lenkkeilyn lomassa. Pitäisi varmaan esineruutuakin alkaa treenaamaan. Pitäs, pitäs...

Lauantaina 11.5 meillä oli IKKJ:n treenit Seinäjoella. Paikkana on keskustan tuntumassa oleva upea nurmikkoalue. Häiriötäkin oli sopivasti liikenteestä ja lenkkeilijöistä. Siida työskenteli ihan ok. Treenikaverin ottamien kuvien perusteella seuruu näytti paljon paremmalta kuin luulinkaan. ;-) Ehkäpä se siitä taas.

Sunnutaina 12.5 sain äitienpäivän kunniaksi päättää mitä perhe tekee. No, perhehän treenasi tokoa aamupäivällä. Kuvasin pitkästä aikaa treenimme (tai tyttäreni kuvasi). Pientä epätarkkuutta ilmeni, mutta ilme oli tosi hyvä! Harmi vain, ettei videokamerani ja tietokoneeni suostu yhteistyöhön. Olisi ollut kiva laittaa tähän pätkä "elävää kuvaa".

Iltapäivällä menimme perheen voimin ottamaan muutaman haku-piston metsään. Pistot olivat suoria ja muutenkin olen ihan tyytyväinen. Neljä maalimiestä, joista ensimmäiset kaksi veimme Siidan kanssa metsään. Loput kaksi pistoa olivat "itsekseen siirtyviä" , eli Siida ei nähnyt niitä etukäteen. Hyvin kuitenkin meni :-)
 
                                         Siida tarkkana.

                                         Kata ja Neva.

                                          Tarkkana.

                                           On se vain niin nätti !




lauantai 4. toukokuuta 2013

Vuosi ja 4 päivää

Siidan ja perheemme yhteistä taipaletta on kestänyt nyt reilun vuoden. Joskus tuntuu kuin Siida olisi ollut aina perheessämme. Vaikka pennut ovat ihania, niin kyllä minä nautin suunnattomasti aikuisen koiran kanssa elämisestä. Minä alan ymmrtämään Siidan ajatuksenjuoksua ja reaktioita eri tilanteisiin. Ja Siida puolestaan lukee minun eleitä ja puhetta sujuvasti. Myös perheen koirat ovat muodostannet sopuisan lauman.  Treenaaminenkin alkaa sujua. Tai ainahan se on ollut kivaa ja antoisaa, mutta nykyään voin keskittyä asioiden opetteluun ja hiomiseen, eikä niinkään palkkaukseen, lelun palautukseen tai erilaisiin häiriöihin totuttelemiseen.

Siida on ollut helppo pentu. Minun mielestäni. Tiedän toki, että moni ei pidä energistä duracell-pupua helppona, mutta kun sellaiselle antaa sopivassa suhteessa aivojumppaa ja liikuntaa niin arki on helppoa. Myönnetään, että joskus työpäivän jälkeen väsyneenä olisi ollut kiva ottaa pienen päiväunet, mutta Siida-sähköjänis teki haaveet tyhjiksi. Nykyään päiväunet onnistuvat, sillä Siida on kotioloissa todella huomaamaton ja rauhallinen.

Sisäsiistiksi Siida oppi jo kolmen kuukauden ikäisenä. Mukana kulkeminen ja kontaktin otto ihmiseen oli varmaan ohjelmoitu pentuun jo ennen luovutusta. Se oli ihana yllätys hieman työläämpien porojen jälkeen. Siida on ollut reipas pentu koko tähänastisen elämänsä ajan. Pientä mörköilyä ilmeni 5-6 kk:n ikäisenä. Ihmisiä ei kuitenkaan missään vaiheessa aristeltu. Tämäkin oli mukava yllätys Kivin jälkeen (Kivihän on varautunut ihmisiä kohtaan ja sen kanssa tehtiin suuri työ normaalin elämän sujumiseksi).

Siida ei ole pahemmin edes tuhonnut mitään, vaikka sillä on aina ollut koko talo käytössä yksin ollessaan. (Mieheni on varmaan eri mieltä tästä kommentista... Siida on nimittäin ensimmäinen koira joka ylipäätään on järsinyt jotain.) Hieman makuuhuoneen tapettia/seinää on pitänyt nakertaa. Samoin sängynpäätyä. Olohuoneen sohvapöydän Siida pureskeli kauttaaltaan.

Minulta on kysytty useaan kertaan onko bortsu paljonkin helpompi koulutettava kuin lappalainen. Huomaan itsekin vertailevani näitä kahta rotua niin arjessa kuin treenatessa. Eroja on, mutta itseasiassa Neva ja Siida muistuttavat koulutustilanteissa (ja arjessakin, kun oikein ajattelen asiaa) enemmän toisiaan kuin Neva ja Kivi. Missään nimessä ei voi sanoa, että bc olisi helpompi. Molemmilla roduilla on omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Poroilla suuri osa ajasta ja energiasta meni motivointiin ja vireen noston/keston hiomiseen. Tätä ongelmaa Siidalla ei ole koskaan ollut ;-) Sensijaan bc:n nopeat reaktiot ja "ylikuumentuminen" asettaa omat haasteensa.

Väliin muutama kuva Siidasta 8-11 viikoisena.

                                        Puruluu on hyvää, varsinkin kun sen sai varastettua isoilta
                                        koirilta...

                                     
                                         Pystypainia Kivin kanssa.


                                                Vauhtia oli pienestä pitäen.


Kuluneella viikolla kävimme maanantaina treenailemassa tokoa ryhmässä. Siidalla oli kierrokset tapissa heti alusta lähtien ja seuraaminen oli kyllä vietikästä, mutta teknisesti aivan kamalaa. Loppuajasta seuruun tekniikka parani. Hyvää treeneissä oli Siidan keskittyminen. Ihan vieressä (aita välissä) treenasi toinen koirakko. Muutaman kerran Siida vilkaisi toista koiraa kun vieras ohjaaja heitti palloa palkaksi. Silloinkin kehoitus keskittymiseen korjasi tilanteen. Ja mä olin ylpeä ;-)

Keskiviikkona vuorossa oli hakutreenit. Siidalla otetiin neljä maalimiestä. Palasin hieman treeneissä taaksepäin ja veimme Siidan kanssa maalimiehet 50 metriin. Vietiin aluksi molemmille puolille mm:t ja sen jälkeen Siida sai hakea. Hyvin eteni ja löysi. Ajattelin tehdä seuraavissa treeneissä vielä samanlaisen harjoituksen ja katsoa sen jälkeen muistaisiko Siida edetä suoraan 50 metriä. Jos ei, niin sitten pitää keksiä jotain muuta.

Torstaina Siida pääsi katsomaan lampaita. Lampaat olivat erittäin hyvin liikkuvia ja koiran liikkeeseen nopeasti reagoivia. Siida juoksi kehää ja pyrki aina lauman vastakkaiselle puolelle kuin missä minä olin. Ja intoa oli valtavasti. "Kouluttajan" mukaan Siidalla on viettiä paimennukseen, mutta se ei vielä ihan tiedä mitä sillä vietillään tekisi. Tuli sieltä (kuulemma, mä en huomannut) välillä esille jo "oikeaa asentoakin". Toki vain välähdyksenomaisesti. Eli varsinaisesti vielä ei sytytty lampaille, mutta se on vain ajan kysymys -kuulemma. Mielenkiintoista se oli näin ohjaajankin näkökulmasta. Vaikka jotenkin tuntui, että liikkuvia osia oli liikaa ja tunsin itseni aika kömpelöksi. Vien Siidan joskus kuukauden päästä uudelleen lampaille. Olisi hienoa, jos se syttyisi oikeasti paimennukseen, vaikkei minulla muita tavoitteita ko. harrastukseen olekaan.

Perjantaina treenailin itsekseni tokoa. Tällä kertaa seuruu oli hyvää. Vielä kun hoksaisi mikä saa Siidan välillä tekemään seuruun hyvin ja välillä aivan kauheasti. Jotenkin se liittyy vireeseen ja liian innokkaana pikku-bortsu alkaa keulimaan. Kysymys onkin, että pystyykö Siida harjoituksen kautta erittäin korkeassa vireessä seuraamaan korrektisti vai pitääkö vire seuruussa olla aina hieman matalampi?

Lauantaina menin samaan paikkaan treenaamaan itsekseni tokoa. Tällä kertaa tein neljä liikettä putkeen palkatta. Todella hyvin meni. Pitäisi vain muistaa tehdä pitempiä kokonaisuuksia putkeen esim kerran viikossa. Olisi reilua koiralle totuttaa se kisapakattomuuteen ennen oikeita kisoja.

lauantai 27. huhtikuuta 2013

Viikko 17

Kuluneella viikolla olemme olleet Siidan kanssa ahkeria treenaajia. Joskus tuntuu, että puuhastelenko liikaa tuon koiran kanssa. Ei tahdo muistaa, että se on edelleen nuori koira. Ehkäpä kaikki on ok niin kauan kun Siida tekee juttuja ja leikkii suurella innolla...

Maanantai:
Maanantaiaamuna ohjelmassa oli kokeenomaiset treenit. Seuraksemme saimme Heidi Kailion, joka tuli samalla tarkastelemaan Siidan valmiuksia osallistua IKKJ:n tokon sm-joukkueeseen. Siida teki kaikki alo:n liikkeet putkeen palkatta. Taluttimessa seuraaminen oli ihan ok, vaikka tätä ei oltu otettu koskaan. Pientä hämmennystä oli havaittavissa koiran käytöksessä. Vapaana seuraaminen oli hyvää. Aluksi ehkä hieman tahtoi edistää/painaa. Liikkeestä maahanmeno oli kympin suoritus :-D Luoksetulokin sujui hyvin. Jopa eteen istuminen oli suora ja tiivis. Liikkestä seisomisessa Siida päätti tehdä nopean ja siistin istumisen!!! (tätä tarvitaan vasta voi-luokassa...). Hyppy oli ok. Kaikenkaikkiaan vire pysyi hyvänä koko suorituksen ajan. Heidi huomautti, ettei Siida liiemmilti arvosta liikkeiden välissä tulevaa lepertelyä tai taputtelua, vaan lähinnä haluaisi alkaa suorittamaan seuraavaa tehtävää (pallon toivossa). Toivottavasti näin on ja osaan hyödyntää tätä "ominaisuutta" jatkossa. Täytyisi vain muistaa tehdä enemmän kokonaisuuksia ja useampia liikkeitä putkeen ennen palkkaa. Mutta kun on niin kivaa palkata koiraa paljon ja joka välissä...

Tiistai:
Lähdimme aamulla agilityhallille. Ensin tietenkin teimme hieman seuraamista. Vähän oli havaittavissa huolimattomuutta käännöksissä. Erityisesti käännyttäessä oikealle ja täyskäännöksissä. Eilinen palkattomuus saattoi vaivata. Tai sitten se, ettemme ole oikealle paljoa kääntyilleet... Vaihdoin myös täyskäännöksen oikealle (tähän asti olemme suorittaneet sen vasemmalle). Kävin muitakin alo-luokan liikkeitä läpi paljon palkaten.

Agilityssä Siida suoritti ensimmäistä kertaa A:n vapaana! Ja vieläpä ihan hallitusti!  Tähän asti olemme menneet sen koira kytkettynä. Keinuakin otimme ensimmäistä kertaa. Keinu oli laskettu niin alas kuin mahdollista. Se tuntui olevan Siidan mielestä tosi kiva juttu :-) Kepit sujuvat hyvin minun ollessa oikealla puolella. Vasemmalta täysi kaaos...

Keskiviikko:
Otin "minitokon" laskettelurinteen parkkipaikalla ennen metsälenkkiä. Seuraaminen oli hyvää. Pallo palkkana. Liikkeestä maahan ja -seiso olivat myös ok. Erotti hyvin asennot toisistaan.

Torstai:
Kävimme ensin aamulla 9,5 km:n juoksulenkillä metsäautotiellä. Siida juoksee vaivatta ja mielellään. Suuri ero poroihin, joita täytyy lähinnä odotella... Neva ei varmaan kovin kauaa mukana juoksemassa enään käy. Sillä alkaa ikä painamaan. Myös toisen kyynärpään kanssa on ollut ongelmia viimeisen vuoden aikana. Kivi mua lähinnä hieman huolestutti. Sekin juoksi jotenkin "vaikeasti". Siis ihan hyvin se liikkui ja seuratessa mitään ei voinut havaita, mutta sellainen "mututuntuma" jäi, että jokin ei ollut kohdillaan. Täytyy seurata oliko kaikki vain kuvitelmaa tai hetkellinen juttu vai jotain pahempaa.

Kotona otin Siidan kanssa sisätokoa. Vähän paikkamakuuta, jättöjä ja istumaan nousuja. Kaikki ok. Seisomista ja seisomiseen vierelle tuloa. Nämäkin ok. Edestä perusasentoon siirymisesessä tahtoi hypätä/pomppia. Tätä täytyy hioa lisää.

Perjantai:
Menimme kentälle treenaamaan tokoa. Seuraaminen parani taas loppua kohden. Aluksi Siida oli niin innoissaan, että tahtoi edistää/painaa. Korjaa kyllä hyvin kehoituksesta. Noudot olivat hyviä. (Pysyi jopa vieressä odota-kästyllä :-) ) Hyppy oli ihan ok. Jopa loppuun asti. Ruudussa paikka oli aluksi hieman hukassa. Joka kerta toki ruudun sisällä, muttei siinä kohtaa missä haluaisin sen olevan. Syynä lähinnä se, että Siida odottaa pallo-palkkaa niin paljon ettei malta keskittyä. Täytyykin miettä vaihdanko palkkaa vai kuinka saan Siidan keskittymään. Ruutu on ehdoton lemppariliike Siidalle. Kotona tein vielä tunnarin. Haisteli hyvin ja otti oman. Tiputti sen kuitenkin matkalle ja nosti kehoituksesta. Eli palautuksessa hiottavaa mutta itse hajuerottelu toimii edelleen.

Lauantai:
Seinäjokelaisilla oli uudessa Hurtta-hallissa agilitykisat. Lähdimme Siidan kanssa hengailemaan paikalle ja tutustumaan halliin. Hallista tulee hieno jahka saavat sen valmiiksi asti. Siidan kanssa otin hieman tokoa (yllätys yllätys). Muutamia askelia seuraamista ja käännöksiä. Palkkana patukka, koska tilaa ei ollut palloralliin. Hyvin Siida työskenteli. Edes kuulutukset tai lähellä olevat koirat eivät häirinneet. Tilanne oli toinen kun vain hengailtiin... Eräs mudi tuijotteli n 10 metrin päästä ja liikahti Siidaa kohti vähäsen. Siida oli heti valmiina hyökkäykseen. Toisaalta Siida kyllä kulki neutraalisti koirien ohi läheltäkin, mutta kenenkään ei saa alkaa tuijottelemaan tai bc ottaa haasteen vastaan. Uskoo kyllä kun minä kiellän, mutta kun mä olen niin hidas reagoimaan... Olin todella tyytyväinen Siidan käytökseen työskentelytilanteessa.

Huomenna sunnuntaina olisi hakutreenit. Toivottavasti ehdin niihin.

lauantai 20. huhtikuuta 2013

Aurinkoinen kevätpäivä

Tänään lähdimme koko perheen voimin Alajärvelle nauttimaan vapaapäivästä ja kevätauringosta. Perheen pää sulkeutui verstaaseen rakentamaan Siidalle häkkiä "uuteen" autooni ja minä tietenkin treenailin hieman tokoa Siidan kanssa.

Siida oli täynnä energiaa ja työskenteli kiihkeästi ja asenteella. :-D Palkkana oli uusi frisbie, joka on tällä hetkellä mieluisin lelu. Sitä on kiva jahdata ja myös vetoleikkeihin kelpaava.
 
Käytin lapsityövoimaa ja värväsin tyttäreni kameran taakse näpsimään muutamia kuvia.

                                         Ensin vähän seurataan.

 
                                        Sitten kaahaillaan (huomaa kieli ;-) )

                                         Anna lelu !

                                         Taistellaan!


Hyvin oli lumi sulanut. Alla pari kuvaa samasta kohtaa kuukautta aiemmin...




Koirat hengailivat kaikkiaan yli seitsemän tuntia pihalla ja pitkin rantapusikoita. Nyt on rauhallista porukkaa ;-)

Eilen Siidalla oli ensimmäiset hakutreenin talvitauon jälkeen. Syksyllä jäimme siihen pisteeseen, että Siida tekee suoria pistoja 50 metriin tuulesta riippumatta. Nyt ajattelin kokeilla muistaako tämän, vai pitääkö hieman palailla taaksepäin. Tuuli oli erittäin voimakasta ja lähinnä keskilinjan suuntaista.

Siida juoksi hyvin suoraan 30-40 m ja sen jälkeen "siksakkia" kunnes sai paikallistettua maalimiehen. Täytyy varmaan vahvistaa suoraa pistoa muutamia kertoja ja jatkaa sitten eteenpäin. Motivaatio oli kunnossa. Palkkana maksalaatikkoa ja palloja.

keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

17. huhtikuu

Tänään kävimme Siidan kanssa agi-hallilla treenailemassa.

Aluksi otimme hieman seuraamista. Ensimmäisellä pätkällä neiti tahtoi hieman painaa, josta huomautin. Korjasi asentoaan ja sai palkan. Seuraavat seuruupätkät menivät ihan ok. Tuntuu, että kun Siida on oikein innossaan, niin se ei tahdo malttaa pysyä oikeassa kohdassa. Enimpien höyryjen päästelyn jälkeen se taas malttaa keskittyä. Mutta kaikenkaikkiaan seuruu on ihan hyvällä mallilla -tällä hetkellä. Nyt vain täytyisi saada onnistuneita toistoja, niin eiköhän se siitä.

Seuruun jälkeen vaihdoimme lajia: Agility on jäänyt häpeällisen vähälle harjoittelulle. Hieman otin ensin ohjauskuvioita matalilla hypyillä. Kuinka mä koskaan ehdin tuon kiitäjän vauhtiin ?!!?  Hyppyjen jälkeen treenailimme keppejä, puomia ja A:ta. Puomista taitaa tulla Siidan lempparieste ;-) Pitäisi oikein keskittyä agilityynkin. Siida näyttää ainakin pitävän lajista. Ehkäpä harrastuksemme saa sysäyksen eteenpäin kun agi-kurssimme muutaman viikon päästä alkaa.

Perjantaina olisi vuorossa ensimmäinen haku-treeni talvitauon jälkeen. Odotan innolla pääsyä etsimään maalimiehiä Siidan kanssa. Saa nähdä mitä neiti on unohtanut talven aikana...

tiistai 16. huhtikuuta 2013

16. huhtikuuta 2013

Ajattelin tehdä Siidalle ja perheen poroille blogin. Katsotaan kuinka tämä onnistuu...