sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

2 x EVL 1 & HK 1

Paljon on edellisen päiväyksen jälkeen treenattu ja tuloksiakin on tullut.

Siida aloitti urakoitinsa Kokkolassa 11.4. tokokokeessa. Sieltä tulokseksi valitettavasti 232,5p, eli kakkostulos. Koira toimi hyvin, mutta minä sähläsin ohjatun ja tunnarin luovutuksessa tiputtaen kapulan. Tuomarina Päivi Kivelä.

Seuraava koe oli Kannuksessa 26.4. Tuomarina Salme Mujunen. Tällä kertaa ohjaajakin hallitsi hermonsa ja tuloksena 290,5p , ykköstulos ja KP. Sijoitus 2/7.  (Kokeen osa-alueet: 10, 8, 9.5, 9, 9.5, 10, 9.5, 9.5, 10, 6) Siida tuntui hyvältä kehässä koko kokeen ajan. Kauko-ohjauksen 6 oli ainut oikeasti huono liike, mutta sekin oli tiedossa.

Kolmas tokokoe oli Vöyrillä 25.5. Tuomarina Ilkka Sten. Sieltä Siida nappasi toisen ykköstuloksensa pisteillä 269 ja luokkavoiton. (Kokeen osa-alueet: 10, 8, 9, 10, 9, 10, 0, 8, 10, 9) Ohjatun nolla harmitti. Siinä Siida lähti hyvin merkille ja todella sähäkästi noutamaan vasenta kapulaa. Takaisin tullessaan Siida pysähtyi viiden metrin päähän musta enkä saanut sitä millään tuomaan kapulaa perille asti. Onneksi muuten koira toimi ja pisteet riittivät. :-)

Helatorstaina vaihdoimme lajia ja suuntasimme Kyröskoskelle hakukokeeseen. Saimme sen mitä lähdimme hakemaan, eli tuloksena koulutustunnus HK 1. Tottis meni juuri ja juuri hyväksytyksi. Seuraaminen, istuminen, maahanmeno ja luoksetulo olivat erinomaisia. Noudot sitten ei enään niinkään... Palkattomuus/ kehumattomuus oli mielestäni syynä epäonnistuneisiin luovutuksiin. Onhan Siidalle tehty nk. "koetreenejä" useinkin. Itse asiassa pyrin tekemään jonkinlaisen palkattomuustreenin kerran viikossa. Ne on vain tehty toko-puolella ja siellä saa liikkeiden välissä kehua  vapaammin. Ilmeisesti PK-palkattomuuttakin pitää hioa...

Kenttä oli todella märkä. Kahlasin välillä nilkkoihin asti vedessä. Onneksi Siida ei moiti märkää maata :-) Aluksi tehtiin tottis. Sen jäkeen siirryttiin esineruutuun. Siellä Siida työskenteli tuttuun loistavaan tapaansa ja saimmekin yhtä vaille täydet pisteet. Esineruutu oli hienossa kuivassa kangasmaastossa, jossa näki koiran työskentelyn koko ajan.

Viimeisenä suoritettiin henkilöhaku. Siida oli viimeinen koira, eli pääsimme radalle vasta joskus kolmen jälkeen. Tätä osasuoritusta pelkäsin eniten. Siidalla oli välillä tapana pysähtyä kesken ilmasun seisoskelemaan ennen kuin tuli vierelle asti. Lähetin ensin vasemmalle. Siida teki hyvän laatikkomaisen piston. Vasemmasta etukulmasta löytyi umpipiilossa oleva maalimies. Ilmaisu oli melkein hyvä (itse näin että meinasi pysähtyä, mutta liikkui kuitenkin koko ajan). Sen jälkeen pari hyvää tyhjää ja toinen maalimies vasemmalla puolella. Tämä ilmaisu ei enään ollut niinkään hyvä... Tuomari ripitti minut perusteellisesti -ja ihan aiheesta. Hyväksyi kuitenkin molemmat maalimiehet ja koiran muu työskentely oli sen verran hyvää, että pisteet riittivät tulokseen. Olin niin onnellinen ja helpottunut. Päivä oli pitkä, mutta se ei näyttänyt Siidaa haittaavan.

Toukokuussa Siidalla repesi anturoiden väli pahasti. Voin vain arvailla milloin tämä tapahtui ja tuntea huonoa omaatuntoa jos ja kun en ole huomannut sitä ajoissa. Siidan "työmoraali" on niin korkea, että se viilettää menemään tassu hajalla. Huomasin haavan vain siitä, että Siida käytti toista jalkaansa hieman jäykemmin. Melkein kuukausi kuljettiin rauhallisemmin ja puhdisteltiin tassua tiheään. Vasta juhannusviikolla olen uskaltanut lenkkeillä normaalisti metsässä ja treenata hakua yms. Haussa keskitymme -yllätys, yllätys- ilmaisuun.

Tokossa olen luovuttanut löytää koepaikkaa ennen sääntömuutosta. Tilanne on aivan mahdoton ! Jos lähetät viestin minuutin yli ilmoittautumisajan alun jälkeen, niin paikkaa tuskin enään on. Olenkin alkanut pikku hiljaa treenaamaan uusia liikkeitä. Koska elokuun alun jälkeen JOKA kokeessa on VARMASTI tilaa. Ainakin täällä päin...

Siida kävi silmätarkastuksessa 5.5. Myös sydän kuunneltiin. Molemmat priimaa. :-D Taas ollaan lähempänä mahdollisia pikku-siidoja...