maanantai 27. toukokuuta 2013

Kuvapläjäys

Mitään varsinaista syytä näiden kuvien esittämiseen ei ole. Siidalla ja mulla oli vain hauskaa näitä kuvatessa. Siida ei oikein ole näissä edukseenkaan, mutta ehkä niistä näkyy kiva fiilis.


                                         Liekkö Alajärven vesi likaista Siidan mielestä ?

                                         Ihme on tapahtunut: se pysähtyi hetkeksi  lenkillä !

                                         Notkea koira vai Loch Nessin hirviö ?

                                          Koira, keppi ja ilta-aurinko

                                         Niin kaunis ja herttainen...

                                         Se on kesä nyt !


                                             Nevalla ei ole villapaitaa, vaan se raukka menetti karvansa
                                              ilkeän parturin käsittelyssä. 

lauantai 25. toukokuuta 2013

Toko-koe

Siida käväisi aloittamassa tokouransa Kokkolassa. Sää oli erittäin lämmin ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Tuomarina kokeessa oli Päivi Kivelä.

Kotiin viemisenä meille kertyi 187 p. , ykköstulos, luokkavoitto ja kp. Kp-palkintona oli hieno vinkupehmolelu jota Siida on vingutellut nyt koko illan. Raukalla kun ei kotona yleensä ole leluja lattialla...

Toko-kokeen osasuoritukset:

Luoksepäästävyys            9,5
Paikalla makaaminen        10
Seuraaminen kytkettynä    9
Seuraaminen taluttimetta    9
Maahanmeno                    8
Luoksetulo                        9,5
Seisominen                       10
Estehyppy                         9,5
Kokonaisvaikutus              10

Kootut selitykset:
Luoksepäästävyydestä lähti puoli pistettä koska Siida meni maahan! Paikallamakuu ansaitusti 10 (ainut kymppi alo-luokassa. Jo muutamasta nuuhkaisusta vierustoveri menetti pisteen...). Seuraamiset molemmat oli kuulemma liian tiiviit (juoksuosuus kuulemma hyvä -mun makuun liian väljä). Liikkeestä maahanmenossa olin sekunniksi pysäyttänyt käden liikkeen käskyä antaessani. Siksipä tuomari rankaisi kahdella pisteellä. Itse en tiennyt näin toimivani. Täytyykin tästä lähtien huitoa käsiä vimmatusti koko ajan... Luoksetulossa puoli pistettä pois, koska eteen istuminen pitäisi olla nätimpi ( ? ). Seisominen ansaitusti 10. Estehypyssä tuomari nipisti puoli pistettä, koska koira pysähtyi seisomaan ennen kuin sanoin "odota"-käskyn.

Tuomari on tiukka, mutta erittäin miellyttävä. Ja ihan samaa mieltä olin hänen kanssaan pistevähennyksistä (no joo - hyppy ja liik. maahan hieman kaihertaa). Hän perusteli muutamalla sanalla pistenipistyksensä, muttei alkanut runoilemaan tai antamaan koulutusvinkkejä. Oli todella kivaa olla hänen tuomaroitavana. Voin vallan hyvin viedä Siidan uudestaankin hänen silmiensä eteen. Toki koiran pitää osata liikkeet. Armopisteitä häneltä ei heru.

Hieman Siida tuntui tahmealta kehässä. Liekkö lämmin keli ja pitkä odottelu verottanut puhtia ? Tai mun jännittäminen ? Tai sitten noissa virittelyrutiineissa on vielä hiottavaa. Itse veikkaan viimeistä vaihtoehtoa.  Nyt en viritellyt lainkaan. Näytin kyllä palloa ja mukamas laitoin sen taskuun. Voi olla, että Siida hoksasi pallon sujahtavan takaisin treenipussiin. Harmittaa, etten ottanut kameraa mukaan. Kehän laidalla olisi ollut tuttuja, jotka olisivat voineet kuvata suorituksen. Olisi nähnyt itse, oliko suoritus niin laamamainen kuin minusta tuntui. Yleisönä olleet tutut hieman nostelivat kulmiaan, kun sanoin Siidan olleen flegmaattinen...

Nyt voisikin hieman taukoilla tokossa. Tai no, huomenna olisi aamulla ysiltä treenit, mutta jos sen jälkeen muutaman päivän huilaisi. Jotenkin on tullut muutaman viikon aikana treenattua tokoa lähes joka päivä pieniä pätkiä. Huomenna illalla on hakutreenit. Sinnekin pitäisi keksiä jotain kehittävää...

tiistai 14. toukokuuta 2013

Treeniä, treeniä, treeniä...

Mitä kuuluu pienen bordercollien elämään ? No, tietenkin treenejä treenien perään. Laji vain vaihtuu välillä ja joskus ohjaaja muistaa pitää vapaapäiviäkin.

Sunnutaina 5.5. kävin Vimpelissä vetämässä pienet erittäin epäviralliset möllitoko-treenit. Siida oli tietenkin mukana ja pääsi muutaman tunnin odottelun jälkeen treenaamaan vieraalla kentällä. Tai onhan Siida vajaa vuosi sitten käynyt ko kentällä leikkimässä pallolla ja juoksuttamassa Poju-labbista, joka ei tahtonut saada millään Siidaa kiinni tappijaloillaan. Mahtaisikohan Siida enään päästä karkuun? Ainakin Pojun jalat ovat venyneet pituutta...

Kenttä oli edelleen nimensä veroinen: "Kirottu kenttä". Siida ei osannut mennä liikkeestä maahan. Ei sitten millään. Seuruu oli myös tökeröä. Ja energiaa ei ollut niin kuin yleensä. Hmmm.

Maanantaina 6.5 menimme aamulla treenikaverin kanssa tokoilemaan Lapuan raviradalle. Hevosia liikkui muutama ympärillä. Siida työskenteli ihan ok . Ei upeaa, mutta ihan ok.

Tiistaina 7.5. Treenailin tokoa yksinäni. Pääasiassa kaikki ok. Keskiviikkona menimme taas raviradalle parin treenikaverin kanssa tokoilemaan. Tällä kertaa Siida teki kaiken ihan kivasti ja ihan kivalla vireellä.

Torstaina 9.5 Vuorossa oli hakutreenit. Kaikki meni tosi hyvin :-D
Vein maalimiehet Siidan kanssa molemmin puolin keskilinjaa 50 metriin. Sen jälkeen Siida lähetettiin maalimiehille. Sippura eteni todella suoraan hyvällä innolla. Tämä tapa toimi todella hyvin. Nyt täytyy vain edetä ja vaikeuttaa treenejä...

Perjantaina pidin Siidalla lepopäivän. Kävimme metsälenkillä ja otin pari esineen hakua lenkkeilyn lomassa. Pitäisi varmaan esineruutuakin alkaa treenaamaan. Pitäs, pitäs...

Lauantaina 11.5 meillä oli IKKJ:n treenit Seinäjoella. Paikkana on keskustan tuntumassa oleva upea nurmikkoalue. Häiriötäkin oli sopivasti liikenteestä ja lenkkeilijöistä. Siida työskenteli ihan ok. Treenikaverin ottamien kuvien perusteella seuruu näytti paljon paremmalta kuin luulinkaan. ;-) Ehkäpä se siitä taas.

Sunnutaina 12.5 sain äitienpäivän kunniaksi päättää mitä perhe tekee. No, perhehän treenasi tokoa aamupäivällä. Kuvasin pitkästä aikaa treenimme (tai tyttäreni kuvasi). Pientä epätarkkuutta ilmeni, mutta ilme oli tosi hyvä! Harmi vain, ettei videokamerani ja tietokoneeni suostu yhteistyöhön. Olisi ollut kiva laittaa tähän pätkä "elävää kuvaa".

Iltapäivällä menimme perheen voimin ottamaan muutaman haku-piston metsään. Pistot olivat suoria ja muutenkin olen ihan tyytyväinen. Neljä maalimiestä, joista ensimmäiset kaksi veimme Siidan kanssa metsään. Loput kaksi pistoa olivat "itsekseen siirtyviä" , eli Siida ei nähnyt niitä etukäteen. Hyvin kuitenkin meni :-)
 
                                         Siida tarkkana.

                                         Kata ja Neva.

                                          Tarkkana.

                                           On se vain niin nätti !




lauantai 4. toukokuuta 2013

Vuosi ja 4 päivää

Siidan ja perheemme yhteistä taipaletta on kestänyt nyt reilun vuoden. Joskus tuntuu kuin Siida olisi ollut aina perheessämme. Vaikka pennut ovat ihania, niin kyllä minä nautin suunnattomasti aikuisen koiran kanssa elämisestä. Minä alan ymmrtämään Siidan ajatuksenjuoksua ja reaktioita eri tilanteisiin. Ja Siida puolestaan lukee minun eleitä ja puhetta sujuvasti. Myös perheen koirat ovat muodostannet sopuisan lauman.  Treenaaminenkin alkaa sujua. Tai ainahan se on ollut kivaa ja antoisaa, mutta nykyään voin keskittyä asioiden opetteluun ja hiomiseen, eikä niinkään palkkaukseen, lelun palautukseen tai erilaisiin häiriöihin totuttelemiseen.

Siida on ollut helppo pentu. Minun mielestäni. Tiedän toki, että moni ei pidä energistä duracell-pupua helppona, mutta kun sellaiselle antaa sopivassa suhteessa aivojumppaa ja liikuntaa niin arki on helppoa. Myönnetään, että joskus työpäivän jälkeen väsyneenä olisi ollut kiva ottaa pienen päiväunet, mutta Siida-sähköjänis teki haaveet tyhjiksi. Nykyään päiväunet onnistuvat, sillä Siida on kotioloissa todella huomaamaton ja rauhallinen.

Sisäsiistiksi Siida oppi jo kolmen kuukauden ikäisenä. Mukana kulkeminen ja kontaktin otto ihmiseen oli varmaan ohjelmoitu pentuun jo ennen luovutusta. Se oli ihana yllätys hieman työläämpien porojen jälkeen. Siida on ollut reipas pentu koko tähänastisen elämänsä ajan. Pientä mörköilyä ilmeni 5-6 kk:n ikäisenä. Ihmisiä ei kuitenkaan missään vaiheessa aristeltu. Tämäkin oli mukava yllätys Kivin jälkeen (Kivihän on varautunut ihmisiä kohtaan ja sen kanssa tehtiin suuri työ normaalin elämän sujumiseksi).

Siida ei ole pahemmin edes tuhonnut mitään, vaikka sillä on aina ollut koko talo käytössä yksin ollessaan. (Mieheni on varmaan eri mieltä tästä kommentista... Siida on nimittäin ensimmäinen koira joka ylipäätään on järsinyt jotain.) Hieman makuuhuoneen tapettia/seinää on pitänyt nakertaa. Samoin sängynpäätyä. Olohuoneen sohvapöydän Siida pureskeli kauttaaltaan.

Minulta on kysytty useaan kertaan onko bortsu paljonkin helpompi koulutettava kuin lappalainen. Huomaan itsekin vertailevani näitä kahta rotua niin arjessa kuin treenatessa. Eroja on, mutta itseasiassa Neva ja Siida muistuttavat koulutustilanteissa (ja arjessakin, kun oikein ajattelen asiaa) enemmän toisiaan kuin Neva ja Kivi. Missään nimessä ei voi sanoa, että bc olisi helpompi. Molemmilla roduilla on omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Poroilla suuri osa ajasta ja energiasta meni motivointiin ja vireen noston/keston hiomiseen. Tätä ongelmaa Siidalla ei ole koskaan ollut ;-) Sensijaan bc:n nopeat reaktiot ja "ylikuumentuminen" asettaa omat haasteensa.

Väliin muutama kuva Siidasta 8-11 viikoisena.

                                        Puruluu on hyvää, varsinkin kun sen sai varastettua isoilta
                                        koirilta...

                                     
                                         Pystypainia Kivin kanssa.


                                                Vauhtia oli pienestä pitäen.


Kuluneella viikolla kävimme maanantaina treenailemassa tokoa ryhmässä. Siidalla oli kierrokset tapissa heti alusta lähtien ja seuraaminen oli kyllä vietikästä, mutta teknisesti aivan kamalaa. Loppuajasta seuruun tekniikka parani. Hyvää treeneissä oli Siidan keskittyminen. Ihan vieressä (aita välissä) treenasi toinen koirakko. Muutaman kerran Siida vilkaisi toista koiraa kun vieras ohjaaja heitti palloa palkaksi. Silloinkin kehoitus keskittymiseen korjasi tilanteen. Ja mä olin ylpeä ;-)

Keskiviikkona vuorossa oli hakutreenit. Siidalla otetiin neljä maalimiestä. Palasin hieman treeneissä taaksepäin ja veimme Siidan kanssa maalimiehet 50 metriin. Vietiin aluksi molemmille puolille mm:t ja sen jälkeen Siida sai hakea. Hyvin eteni ja löysi. Ajattelin tehdä seuraavissa treeneissä vielä samanlaisen harjoituksen ja katsoa sen jälkeen muistaisiko Siida edetä suoraan 50 metriä. Jos ei, niin sitten pitää keksiä jotain muuta.

Torstaina Siida pääsi katsomaan lampaita. Lampaat olivat erittäin hyvin liikkuvia ja koiran liikkeeseen nopeasti reagoivia. Siida juoksi kehää ja pyrki aina lauman vastakkaiselle puolelle kuin missä minä olin. Ja intoa oli valtavasti. "Kouluttajan" mukaan Siidalla on viettiä paimennukseen, mutta se ei vielä ihan tiedä mitä sillä vietillään tekisi. Tuli sieltä (kuulemma, mä en huomannut) välillä esille jo "oikeaa asentoakin". Toki vain välähdyksenomaisesti. Eli varsinaisesti vielä ei sytytty lampaille, mutta se on vain ajan kysymys -kuulemma. Mielenkiintoista se oli näin ohjaajankin näkökulmasta. Vaikka jotenkin tuntui, että liikkuvia osia oli liikaa ja tunsin itseni aika kömpelöksi. Vien Siidan joskus kuukauden päästä uudelleen lampaille. Olisi hienoa, jos se syttyisi oikeasti paimennukseen, vaikkei minulla muita tavoitteita ko. harrastukseen olekaan.

Perjantaina treenailin itsekseni tokoa. Tällä kertaa seuruu oli hyvää. Vielä kun hoksaisi mikä saa Siidan välillä tekemään seuruun hyvin ja välillä aivan kauheasti. Jotenkin se liittyy vireeseen ja liian innokkaana pikku-bortsu alkaa keulimaan. Kysymys onkin, että pystyykö Siida harjoituksen kautta erittäin korkeassa vireessä seuraamaan korrektisti vai pitääkö vire seuruussa olla aina hieman matalampi?

Lauantaina menin samaan paikkaan treenaamaan itsekseni tokoa. Tällä kertaa tein neljä liikettä putkeen palkatta. Todella hyvin meni. Pitäisi vain muistaa tehdä pitempiä kokonaisuuksia putkeen esim kerran viikossa. Olisi reilua koiralle totuttaa se kisapakattomuuteen ennen oikeita kisoja.