sunnuntai 25. elokuuta 2013

Leireilyä ja retkeilyä

Taas on lähes kuukausi kulunut edellisestä päivityksestä...

Elokuun alussa vietimme viikonlopun Myytin leirillä Uuraisilla. Ohjelmassa oli hakuilua, tottista ja mukavaa yhdessäoloa. Perjantaina aloitimme esineruudulla. Siidahan ei ole tehnyt ko juttua kuin muutaman kerran tänä vuonna. Siihen nähden ihan hyvin etsi. Ja mikä tärkeintä, sitkeyttä työskennellä löytyi. Tätä täytyy tehdä lisää kotona.

Lauantaina oli vuorossa haku. Maasto oli nätisti sanottuna haasteellinen. Etukäteen rukoilin vain, ettei käärme pure Siidaa tai ettei siltä katkea jalka. No, toive toteutui ja koira jäi henkiin. Muuten suorituksemme aiheutti lähinnä suurta epätoivoa ja masennusta. Se oli niitä hetkiä jolloin kaikki mitä olet kuvitellut onnistuneesi opettamaan koiralle katoaa ja palaat rytinällä pohjalle. Ei tietoakaan suorista riittävän syvälle uppoavista pistoista. Tai jos koira eteni suoraan, niin sitten sillä ei ollut nenä auki. Tai siltä ainakin vaikutti. Positiivisena juttuna pidettäköön sitä, että motivaatiota Siidalta löytyi. Ja sitkeyttä etsiä yhä uudelleen kunnes maalimies löytyi. Ehkäpä se motivaatio on kuitenkin kaikkein tärkein juttu. Näin mä ainakin yritän uskotella itselleni ja siihen tukeutuen pääsin pois itsesäälin suosta.

Lauantai-iltana otettiin hieman tokoilua leiripaikan nurmikolla. Oli hauskaa seurata Siidan sukulaisten puuhastelua ja jutella ihmisten kanssa. "Myyttiläiset" ovat mukavaa porukkaa. :-)

Sunnuntaina hakumaasto oli "normaali". Suorituksemmekin oli normaali. Ei mikään huippu, mutta sellainen keskiverto. Ehkäpä se sitten taas siitä etenee...

Yhden viikonlopun pysyimme Siidan kanssa kotona. Seuraavana lähdimme koko perheen voimin Kuusamoon kiertämään karhunkieroksen. Matka oli onnistunut. Säät suosivat ja itikoitakaan ei ollut. Olin varautunut repullisella hyttysmyrkkyä, mutta yllätykseksemme niitä ei tarvittu. Yötkin olivat niin lämpimiä, että koirille varaamiani makuupusseja käytettiin vain parina yönä.

Neva oli oikea eräkoira. Tauoilla se lepäili rinkan vieressä ja muuten tallusti polkuja pitkin. Leirissä lepäili rennosti ja ilmoitti vain pienellä matalalla murahduksella poroista tms epäilyttävistä otuksista. Siidasta ei voi sanoa samaa. Se on loistava harrastuskoira, mutta retkikoira se ei ole. Tauoilla ei puhettakaan lepäilystä, vaan jatkuvasti olisi pitänyt päästä uimaan/hakemaan keppiä tms. Leiriä piti myös vartioida. Porot saivat aikaan valtavan rähinän ja niitä olisi pitänyt päästä ajamaan takaa. Myöskään ihmisillä ei ollut asiaa lähestyä telttaa. Samat ihmiset kauempana teltasta olivat  ihan kivoja. Yöt Siida kuitenkin nukkui aivan rauhassa. Joko se oli niin kovin väsynyt tai sitten mitään epäilyttävää ei kuulunut. Ehkäpä molempia, sillä väkeä oli todella vähän liikkeellä. Ja pikku-bc aivan naatti iltaisin.
 

                                         Vedessä lotraaminen oli Siidan reissun kohokohtia.

                                         Yhdistetään vesi, hiekka ja koira.. (Onneksi teltassamme on
                                          eri "osasto" koirille...)

                                                    "Lepotauko? Mut kun tää keppi..."

                                         Neva osasi hyödyntää taukojen tuoman lepomahdollisuuden.
                                               (Se sopii tuohon maisemaan valtavan hyvin.)

                                                      Lapinporokoira ja vaaramaisema.