maanantai 4. marraskuuta 2013

Syyspuuhaa

Jos edellisessä päivityksessä oli pelkkiä onnistumisia, niin tällä kertaa epäonneakin on ollut matkassa. Ei toki mitään suurta, mutta kun mulla on tapana tehdä "kärpäsestä härkänen", niin hermoilua on riittänyt.

Reilun viikon takaisissa hakutreeneissä lähettelin koiraa maalimiehelle liian edestä. Siida työskenteli hyvin ja teki pari hienoa tyhjää. Kolmannella kerralla palasi taakse päin reilusti -ja sieltähän se maalimies löytyi. Mua harmitti niiiiin paljon!!! Muille pistoille lähettelin suoraan. Tuuli kuitenkin pyöri kallioilla kummasti ja Siidan pistot olivat keskinkertaisia. Vaikka treenikaverit sanoivatkin, ettei yksi epäonninen pisto haittaisi, niin itseä se hermostutti. Pakotinkin perheeni muutaman päivän päästä hakuilemaan. Tällä kertaa kaikki onnistui hienosti ja sain mielenrauhan. Huomasin myös, että jos minä tallaan hakualuetta 40-50m:n syvyydellä, niin Siida lähtee helposti kääntymään mun jälkien kohdalta. Lähempää keskilinjaa tallattuna mun jäljillä ei ole vaikutusta.

Ilmasutreenejä Siida on tehnyt ahkerasti. Eilen maalimies oli eka kertaa peiton alla "piilossa". Hieman sitä piti ihmetellä, mutta sitten lamput syttyivät bc:n päässä ja irtorulla tuotiin kivasti vierelle. Uusissa paikoissa ilmaisua pitäisi ottaa enemmän. Aina ensimmäisellä kerralla vieraassa paikassa Siida tahtoo tiputtaa rullan. Mutta eiköhän se siitä :-)

Tokossa meillä oli viime keskiviikkona todelliset häirötreenit! Harjoittelimme hallissa kolme koiraa kentällä samalla kertaa. Monet ottivat "suuria" liikkeitä (ruutua, ohjattua jne.). Siidan keskittymiskyky oli ilmiömäinen! Tai tiedänhän minä Siidan kykenevän keskittymään hyvin, mutta silti hämmästyin kuinka hyvin. Siida mm suoritti loistavan noudon, vaikka samaan aikaan n 7 metrin päässä vieras koira juoksi merkille.