lauantai 19. lokakuuta 2013

Onnistumisia

Joskus koiraharrastuksissa tulee tunne ettei mikään onnistu ja mistään ei tule mitään. Toisinaan taas kaikki onnistuu ja koiran taidot ottavat harppauksen eteenpäin. Viime aikoina meille on Siidan kanssa tullut joka lajissa pikkuriikkisiä ilon aiheita.

Agility:
Siida pysyy lähdössä :-D (koputtaa puuta). Kokeilin pari kertaa takapalkkaa jolla sain otettua etäisyyttä (Jessicalle kiitos vinkistä :-) ). Tosin takapalkka saa Siidalla aikaiseksi "kyyristelyä" ja jähmettymistä joten montaa kertaa en sitä halunnut käyttää. Se kuitenkin auttoi alkuun ja nyt pystyn jättämään koiran, kulkemaan parin esteen päähän ja palata palkkaamaan. Tosin tarkkana tässä täytyy olla eikä lipsumisia saa tapahtua.

Toko:
Hyppynouto on valmis liike. Ja kympin liike (ainakin tällä hetkellä... ;-P). Myös vinot heiton Siida suorittaa mallikkaasti. Seuraamisen askelsiirtymät näyttävät kivalta. Ruudun paikka löytyy hyvin, vaikka Siida ei näkisi ruutua tehtävänkään. Paljon olisi vielä opeteltavaa voi-luokkaa varten, mutta ollaan me vähän edetty. Ja treenaamiseen nähden paljon ;-)

Haku:
Siida teki viikko sitten ekan tyhjän piston. Ja se oli täydellinen! (Suora eteneminen 50 m, käännös eteenpäin josta kutsuin parinkymmenen metrin jälkeen pois. Ja suoraan mun luo.) Mä olen niiiiiin tyytyväinen. Vähän Siida juoksi rauhallisempaan tahtiin tyhjällä (eka 50 metriä mentiin kyllä lujaa...). Aivan kuin ihmetellen. Ehkäpä se yleensä saa jotain hajuja heti takarajalla... Toki mun haaveena on, että Siida aikanaan tulee itse pois tyhjältä, mutta nyt mulle riittää tälläinen.

Esineruutuakin olemme tehneet taas muutaman kerran. Esineet ovat jo valmiina 50 metrissä. Leveydeitään meidän "ruutu" on edelleen vain n20 m. Hyvin Siida työskentelee ja etsii. Ehkä hieman rauhallisempi tahti auttaisi haistelussa...

keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Syyspuuhaa

Tokokokeen jälkeen olemme Siidan kanssa lähinnä lenkkeilleet ja puuhastelleet kaikkea kivaa. Toki treenailtu on lähes joka päivä, mutta se on ollut ennemminkin sellaista fiilistelyä ja "pientä puuhaa jättipalkalla". Pitäisikin taas tehdä harjoitteluohjelma (ja pysyä siinä!) niin ehkä edistyisimme tokossa.

Viime torstaina kävimme Siidan kanssa paimentamassa lampaita. Vai voiko sitä vielä paimentamiseksi sanoa, kun koira yrittää näykkiä lampaita heti jos en itse ole tilanteen tasalla? Edistystä oli silti tapahtunut :-) Siida pyrki aina toiselle puolelle laumaa kuin missä minä olin. Kohti lampaita kuljettiin keskittyneesti ja niiden lähtiessä pakoon Siida olisi halunnut kaartaa lujaa lauman taakse. Koiran mielestä oli varman epäreilua kun joutui olemaan kiinni liinassa. Kuinka väsynyt Siida olikaan hengailtuaan parikymmetä minuuttia lammasfarmilla!

Hakutreeneissä Siida on harjoitellut kääntymistä ja metsästä pois tuloa kutsuttaessa. Jotenkin tuntuu, että tässäkin lajissa olemme päässeet taas hieman eteen päin. Pitäisi vain uskaltaa kokeilla tyhjääkin pistoa joskus. Se voisi ehkä sujua ihan hyvin. Jos lauantaina...

Agilityssä olemme harpanneet kovasti eteenpäin. Kontakteille himmataan taas kuten kuuluu ja kepit suoritetaan taas loppuun asti. Lähdössä pysyminen aiheuttaa tuskaa. Mä olen aina naureskellut ihmisille joiden koirat eivät pysy lähdössä. Nyt on pilkka osunut omaan nilkkaan oikein kunnolla. Taidan kokeilla Siidan siskon, Pelin blogista lukemaani tapaa. Se vaikuttaa inhimillisemmältä tavaltan kuin vihainen ärähdys ja paikoilleen asettelu. Kun vain ehtisin edes muutaman askeleen jotta voisin palata palkkaamaan...