keskiviikko 24. syyskuuta 2014

VOI 1

Onpas tässä tullut luvattoman pitkä päivitystauko. Paljon on treenejä mahtunut tähän puoleen vuoteen. Suurimman osan ajasta ovat haukanneet haku-treenit. Metsässä on tullut kyykittyä vähintään pari kertaa viikossa aina työvuorojen salliessa. Voisi sanoa, että pk-haku on tempaissut mukanaan oikein kunnolla. Siida rakastaa ihmisten ja esineiden etsimistä metsästä. Haku-kokeessakin käytiin, mutta siitä ei ole jälkipolville paljoa kerrottavaa. Maasto meni hienosti 199p (henkilöhaku 169 ja esineruutu täydet 30). Mutta tottiksesta hikinen 66p (vähintään 70 olisi pitänyt saada) :-(

Toko-kokeissa ollaan käyty oikein urakalla. Aina on jokin liike mennyt nollille. Ja tietenkin eri liike... Vihdoin Vimpelissä 7.9. saatiin ykköstulos. Sielläkin Siida nollasi tunnarin, mutta muut liikkeet menivät sen verran hyvin, että pisteet riittivät ykköstulokseen.

Koko kesän olen miettinyt mikä toko-kokeissa mättää ja miksi koira, joka tekee treeneissä hyvin muuttuu kokeessa levottomaksi. Myös muutamassa koulutuksessa Siida ahdistui selvästi. Vasta viime sunnuntaina haku-kokeen tottiksen epäonnistuttua ymmärsin ongelmamme. Tai olenhan tiedostanut sen ennenkin, mutta nyt asia konkretisoitui kunnolla. Kyse ei ole jännittämisestä, sillä en jännittänyt haun tottista ollenkaan. Sen sijaan Siida ahdistuu valtavasti yleisöstä. Nimenomaan hiljaa olevasta tuijottavasta yleisöstä. Ongelma on aika yllättävä, sillä Siida pitää (välillä liikaakin...) ihmisistä ja on yleensä hyvin keskittymiskykyinen.Meillä on mennyt kolme toko-koetta ja yksi haku-koe pilalle tämän "ahdistuksen" vuoksi. Tarttis varmaan tehdä asialle jotain...

Agility on jäänyt meiltä lähes tyystin koko kesänä. Eilen kävimme Siidan kanssa hallilla muistelemassa esteitä ja lähdössä pysymistä. Olisihan se hieno laji jos vain aika riittäisi.