Lampaita ja toko-treeniä

Kävimme Siidan kanssa viikko sitten lauantaina Oripäässä lampaita katselemassa. Koolla oli mukavan paljon myyttiläisiä. Kouluttajan sanojen mukaan Siida on jo syttynyt lampaille. Nyt vain pitäisi kuulemma aloittaa opettamaan suuntia ja koiran hallintaa... Joo-o jotenkin sitä tuntee itsensä niin avuttomaksi lammasaitauksessa. Ensinnäkin ne lampaat ja niiden liike. Sitten oma koira erittäin korkeassa vietissä vaiston käskiessä tekemään jotain jota koira itsekään ei vielä ymmärrä. Ja ohjaaja, joka sotkeutuu omiin jalkoihinsa. Yrittää siinä nyt sitten opettaa koiralle jotain mistä itselläkään ei ole täyttä selvyyttä. (syvä huokaus)

Varsinaisesti mua ei "paimennuskärpänen" puraissut, mutta olisihan se hienoa saada Siida kaartamaan eri suuntiin JA PYSÄHTYMÄÄN käskystä lampaiden läsnäollessa. Ehdottomasti tarkoituksenani on viedä Siidaa satunnaisesti lampaille jatkossakin. Nähtäväksi jää tapahtuuko sitä kerran vuodessa vai kerran kuussa.

Lopuksi otimme vielä kuvan sisaruksista. Oli jännä havaita kuinka Siida tullessamme kuvauspaikalle kyyläsi muita koiria, mutta kun otin sen hallintaan vierelle, niin Siidalle tuli välittömästi toko-moodi päälle ja ympäristö katosi ja oli vain THE TEHTÄVÄ (istuminen) ja me. (tähän kuuluisi sellainen sydän-hymiö)

                                          Nirri, Peli ja Siida

Paimennuspäivän jälkeen tapasimme sunnuntaina Siidan kasvattajan, Jessican kanssa tokoilun merkissä. Treenit olivat mukavat ja sain ajateltavaa/ideoita Siidan treenaamiseen seuratessani Jessican tapaa toimia Siidan mummon ja enon kanssa. Kiitos siitä :-)


Viime viikolla harrastimme myös maatilamatkailua ja majoittauduimme isäni luo lomailemaan. Siida oppi siellä ollessamme uimaan. Tähän asti Siida on lähinnä kahlaillut ja hyppinyt vedessä. Nyt se meni Katariinan perässä uimaan ja hoksasi kuinka kivaa vedessä onkaan. Siida uiskenteli välillä rauhassa pitkiä kaarroksia ja välillä loiskutteli uinnin lomassa etukäpälillään vesipisaroita, joita sitten tietenkin piti yrittää haukata. Ja näin keksittiin ikiliikkuja... Odottelin miten Siidan iho reagoi jatkuvaan läträykseen vedessä, mutta mitään oireita ei ainakaan tällä lomalla tullut.

Illalla pensaista kömpi kaamea peto! Mutta onneksi urhea bordercollie havaitsi vaaran ja karkoitti tunkeilijan  ennen kuin se ehti hyökätä lauman kimppuun:

                                           S & s ( Siida ja siili)


Eilen meillä oli toinen nuorten koirien toko-ringin koulutus. Kouluttajana oli Tarja Melakari. Pidin todella paljon hänen koulutuksestaan. Sain paljon ajateltavaa ja sulateltavaa. Täytyy jäsennellä kuulemaansa ja poimia sieltä meille sopivat vinkit. Taas tuli huomattua kuinka mielikuvituksetonta treenaamisemme välillä on. Ja hieman rennompi ote  virheisiin voisi olla paikallaan. Ei hän tietenkään katsonut virheitä läpi sormien, mutta muistutti etteivät ne ole maailmanloppu vaan yleensä helposti korjattavissa. Ja saatiin me Siidan kanssa positiivistakin palautetta. ;-) Kai jotain sentään ollaan tehty oikein.

Neva oli tänään häiriökoirana PEJÄ-kokeeen tottiksessa. Se oli niin hellyttävän hämmästynyt kun HÄN pääsi mukaan ja kersa joutui jäämään kotiin. Ja niin itteään täynnä saadessaan kehuja ja rapsutuksia. Taas Nevan luultiin olevan korkeintaan vuoden ikäinen. Hyvä saavutus 9,5-vuotiaalta... 


Loppuun vielä kuva alkukesältä Nevasta parturoinnin jäkeen. Vaikka Nevasta kesäturkissa on ollut enenkin kuvia, niin tässä sen ilme on niin hassu.

R.I.P. Kivi

                                                Tuhkavuorten Kalliokielo 22.5.2007-6.7.2013

                  
                        Kivi, Kipinä, Kippari,Kipi, The Pönöttäjä on poissa. Vain valtava ikävä jäljellä.

Kivi menehtyi aivan yllättäen todennäköisesti käärmeen/ ampiaisen piston laukasemaan anafylaktiseen shokkiin. Olin metsälenkillä porojen kanssa. Siida oli aiemmin ollut hakutreeneissä ja jätin sen kotiin. Keli oli todella lämmin, mutta ajattelin viedä porot metsään jolkottelemaan. Meidän vakiolenkki oli "varattu", joten ajelin syvemmälle Simpsiön metsiin. Kivi katosi tapansa mukaan välittömästi päästessään irti. Pitkälti yli puoli tuntia Kivi oli kateissa. Tullessaan takaisin Kivin kieli oli aivan harmaa. Ajattelin sen saaneen lämpöhalvauksen tms. Jonkin ajan kuluttua Kivin silmien seutu turposi ja se ei tahtonut pysyä jaloillaan. Päästessämme päivystävälle kaupungineläinlääkärille asti mitään ei ollut tehtävissä ja eläinlääkäri suositteli eutanasiaa.

Katkera olen siitä, että jos tällä seudulla olisi klinikkatason päivystystä, niin Kivi olisi saattanut jäädä henkiin. Tai sitten ei. Vaikka Kiviä hoitanut eläinlääkäri oli asiantunteva ja työlleen omistautunut, niin hänellä oli hyvin rajalliset hoitomahdollisuudet. Lähimmät päivystävät eläinklinikat löytyvät Tampereelta tai Jyväskylästä. Sinne asti Kivi ei olisi selvinnyt. Onneksi eläinlääkäri sattui sentään olemaan sillä hetkellä paikalla eikä yli 100 km:n päässä. Heillä kun on päivystysalueet todella isot.

SM-tokoilua

Käväistiin viikonloppuna Siidan kanssa haistelemassa tokon sm kisojen tunnelmia. Matka oli kokonaisuudessaan mukava eikä mitään (ainakaan paljon) jäänyt hampaankoloon kisasta. Siidan tuloksesta täytyy sanoa samoin kuin muutkin suomalaisurheilijat : "Kokemusta, kokemusta..."

Siida starttasi alo-luokassa numerolla 88, eli lähes viimeisten joukossa. Niinpä sain jännittää koko päivän suoritustamme. Pahinta oli hermoilla paikkamakuuta ja sitä, tuleeko joku kilpakumppani Siidan luo. Omaan koiraani kyllä luotin, mutta ne muut... Onneksi kaikki olivat meidän ryhmässä fiksusti paikoillaan.

Osasuoritusten pisteet:

Luoksepäästävyys                         10
Paikkamakuu                                 9
Seuraaminen kytkettynä                  9
Seuraaminen taluttimetta                 8
Maahanmeno liikkeestä                  9
Luoksetulo                                     9,5
Seisominen liikkeestä                      10
Estehyppy                                      8,5
Kokonaisvaikutus                           9

Yhteispisteet 179,5 p. ja 17. sija. (Joukkueen sijoitus 6.)

Kootut selitykset: Paikkamakuusta nousi istumaan hetki ennen käskyäni. Seuraamisissa epätarkkuutta. Varsinkin täyskäännöksissä (pitäiskö nekin vihdoin opettaa koiralle ?). Luoksetulossa Siida tuli suoraan sivulle !???!!! Estehypyssä liikutteli hieman jalkojaan. Kokonaisvaikutus kaikilta tuomareilta 9.

Siida suoritti liikkeet ihan hyvin. Varsinkin kun emme ole oikeastaan Kokkolan kisan jälkeen treenanneet tai hioneet mitään liikkeitä. Muutenkin valmistautumisemme näihin kisoihin oli todella aneemista. Mä jotenkin ajattelin, että sm:ssä arvostelu on niin tiukkaa tai jotain, ettei meillä Siidan kanssa ole mitään saumaa. Oli järkytys huomata, että kunnon treenaamisella ja valmistautumisella olisimme yltäneet vaikka mihin -tai sitten ei. Arvostelu ei nimittäin ollut läheskään yhtä tiukkaa kuin esim. siellä Kokkolassa...

Hienoa oli huomata, että Siidaan ei kuumuus juurikaan vaikuttanut. Eikä myöskään viereiset kehät tai muut häiriöt. Eikä yöpyminen vieraassa paikassa vieraiden koirien keskellä. Ainoastaan koiran virittely ennen kehää oli hieman epäonnistunutta. Siida suoritti liikkeet "vaihteella 3 vaihteen 5 sijaan".

Mun täytyy keksiä jotkut hyvät rutiinit kehään menoon. Koiran virittely on se heikoin lenkki tällä hetkellä. Jos en onnistu näissä jutuissa, niin luon Siidalle "kehäkooma"-syndrooman hyvin helposti. Myös oma jännitys on pakko ottaa työn alle ja hallintaan. Ja lisää kokeenomaisia treenejä Siidalle. Ja, ja, ja... Kun vain muistaisi edes puolet...

Tänään "palauttelevissa" treeneissä Siida oli oma reipas, porsasteleva itsensä. :-D Nyt on hyvä aloittaa avo-liikkeidet treenaus "aikuisten oikeesti". Jos vaikka vielä syksyllä ehtisi kokeeseen. Täällä päin kun ei liiemmilti talvisin ole toko-kokeita. Tai sitten keväällä avoon -onhan meillä Siidan kanssa aikaa.

Luustokuvausta

Siida kävi tänään  luustokuvauksissa. Lonkista ja kyynärpäistä otettiin viralliset kuvat kennelliittoon lähetettäväksi. Samalla kertaa kuvattiin myös olkapäät ja selkä. Kaikki näytti kuvanneen eläinlääkärin mielestä olevan kunnossa. :-D :-D :-D Katsotaan mitä mieltä kennelliitto on kuvista ... Myös molemmat polvet väänneltiin virallisesti 0:ksi.

Olo on niin helpottunut ! Mä pelkäsin etukäteen eniten kyynärpäiden kohtaloa. Siidahan leikki pienenä toistuvasti liito-oravaa ja mätkähteli alas korkeiden kivien ja portaiden päältä. Aina päästyään kiipeämään jonnekin korkealle Siida loikkasi alas jaloilleen/mahalleen vaarallisen näköisesti. Mutta ilmeisesti suojelusenkeli teki työnsä hyvin, eikä pysyviä vaurioita tullut. Voihan kennelliitto vielä kuvista jotain löytää, muttei ainakaan mitään vakavaa pitäisi ilmetä.

Siispä treenit eri lajien parissa jatkukoon hyvillä mielin. :-)

Ollaan Siidan kanssa perehdytty agilityn maailmaan oikein "aikuisten oikeesti". Kohta alkaa esteet olemaan hallussa. Ja se vauhti ! Mä en tiedä mitä mä teen koiran kanssa, joka pienestä vartalon heilahduksesta sinkoaa putkeen, hypylle tms. Enkä ehdi edes henkeä vetämään, kun se on jo suorittanut esteen jos toisenkin. Kuinka ohjata koiraa, joka ei malta syödä nameja vaan kaahaa paikasta toiseen pelkästä liikkumisen riemusta ? Mä en edes palkkaa sitä lelulla radalla ja silti se lähtee lapasesta ! Pitäis varmaan mennä jonkun agi-gurun oppiin. Jonkun, joka kertoisi kuinka tämän tyyppiselle koiralle rakennetaan hallinta agilityyn. (Kyllähän Siida kuuntelee ja yrittää mennä minne mä ohjaan, mutta kun ei se aina ehdi reagoida. Tai sitten Siida tietää omasta mielestään mua paremmin minne mennään seuraavaksi ...).

Tokossa me ollaan lähinnä pidetty hauskaa. Pieniä seuruupätkiä, ruutua, vauhtinoutoja  jne. pallopalkalla. Pitäis varmaan tehdä jotain treenisuunnitelmia avo-luokkaa varten.

Haku on jäänyt todella vähälle viime viikkoina. Treeniporukan aikataulut ovat menneet niin pahasti ristiin, ettei kaikille sopivaa aikaa ole tahtonut löytyä. Parin viikon takainen hakuilukerta oli Siidan osalta hieman kehno. Jostain syystä suorat pistot ei enää olleet niin kovin suoria... ARGH ! Pitäis päästä kokeilemaan oliko se satunnainen epäonnen kerta, vai onko meillä isompikin ongelma ratkaistavana.

Kuvapläjäys

Mitään varsinaista syytä näiden kuvien esittämiseen ei ole. Siidalla ja mulla oli vain hauskaa näitä kuvatessa. Siida ei oikein ole näissä edukseenkaan, mutta ehkä niistä näkyy kiva fiilis.


                                         Liekkö Alajärven vesi likaista Siidan mielestä ?

                                         Ihme on tapahtunut: se pysähtyi hetkeksi  lenkillä !

                                         Notkea koira vai Loch Nessin hirviö ?

                                          Koira, keppi ja ilta-aurinko

                                         Niin kaunis ja herttainen...

                                         Se on kesä nyt !

                                             Nevalla ei ole villapaitaa, vaan se raukka menetti karvansa
                                              ilkeän parturin käsittelyssä. 

Toko-koe

Siida käväisi aloittamassa tokouransa Kokkolassa. Sää oli erittäin lämmin ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Tuomarina kokeessa oli Päivi Kivelä.

Kotiin viemisenä meille kertyi 187 p. , ykköstulos, luokkavoitto ja kp. Kp-palkintona oli hieno vinkupehmolelu jota Siida on vingutellut nyt koko illan. Raukalla kun ei kotona yleensä ole leluja lattialla...

Toko-kokeen osasuoritukset:

Luoksepäästävyys            9,5
Paikalla makaaminen        10
Seuraaminen kytkettynä    9
Seuraaminen taluttimetta    9
Maahanmeno                    8
Luoksetulo                        9,5
Seisominen                       10
Estehyppy                         9,5
Kokonaisvaikutus              10

Kootut selitykset:
Luoksepäästävyydestä lähti puoli pistettä koska Siida meni maahan! Paikallamakuu ansaitusti 10 (ainut kymppi alo-luokassa. Jo muutamasta nuuhkaisusta vierustoveri menetti pisteen...). Seuraamiset molemmat oli kuulemma liian tiiviit (juoksuosuus kuulemma hyvä -mun makuun liian väljä). Liikkeestä maahanmenossa olin sekunniksi pysäyttänyt käden liikkeen käskyä antaessani. Siksipä tuomari rankaisi kahdella pisteellä. Itse en tiennyt näin toimivani. Täytyykin tästä lähtien huitoa käsiä vimmatusti koko ajan... Luoksetulossa puoli pistettä pois, koska eteen istuminen pitäisi olla nätimpi ( ? ). Seisominen ansaitusti 10. Estehypyssä tuomari nipisti puoli pistettä, koska koira pysähtyi seisomaan ennen kuin sanoin "odota"-käskyn.

Tuomari on tiukka, mutta erittäin miellyttävä. Ja ihan samaa mieltä olin hänen kanssaan pistevähennyksistä (no joo - hyppy ja liik. maahan hieman kaihertaa). Hän perusteli muutamalla sanalla pistenipistyksensä, muttei alkanut runoilemaan tai antamaan koulutusvinkkejä. Oli todella kivaa olla hänen tuomaroitavana. Voin vallan hyvin viedä Siidan uudestaankin hänen silmiensä eteen. Toki koiran pitää osata liikkeet. Armopisteitä häneltä ei heru.

Hieman Siida tuntui tahmealta kehässä. Liekkö lämmin keli ja pitkä odottelu verottanut puhtia ? Tai mun jännittäminen ? Tai sitten noissa virittelyrutiineissa on vielä hiottavaa. Itse veikkaan viimeistä vaihtoehtoa.  Nyt en viritellyt lainkaan. Näytin kyllä palloa ja mukamas laitoin sen taskuun. Voi olla, että Siida hoksasi pallon sujahtavan takaisin treenipussiin. Harmittaa, etten ottanut kameraa mukaan. Kehän laidalla olisi ollut tuttuja, jotka olisivat voineet kuvata suorituksen. Olisi nähnyt itse, oliko suoritus niin laamamainen kuin minusta tuntui. Yleisönä olleet tutut hieman nostelivat kulmiaan, kun sanoin Siidan olleen flegmaattinen...

Nyt voisikin hieman taukoilla tokossa. Tai no, huomenna olisi aamulla ysiltä treenit, mutta jos sen jälkeen muutaman päivän huilaisi. Jotenkin on tullut muutaman viikon aikana treenattua tokoa lähes joka päivä pieniä pätkiä. Huomenna illalla on hakutreenit. Sinnekin pitäisi keksiä jotain kehittävää...

Treeniä, treeniä, treeniä...

Mitä kuuluu pienen bordercollien elämään ? No, tietenkin treenejä treenien perään. Laji vain vaihtuu välillä ja joskus ohjaaja muistaa pitää vapaapäiviäkin.

Sunnutaina 5.5. kävin Vimpelissä vetämässä pienet erittäin epäviralliset möllitoko-treenit. Siida oli tietenkin mukana ja pääsi muutaman tunnin odottelun jälkeen treenaamaan vieraalla kentällä. Tai onhan Siida vajaa vuosi sitten käynyt ko kentällä leikkimässä pallolla ja juoksuttamassa Poju-labbista, joka ei tahtonut saada millään Siidaa kiinni tappijaloillaan. Mahtaisikohan Siida enään päästä karkuun? Ainakin Pojun jalat ovat venyneet pituutta...

Kenttä oli edelleen nimensä veroinen: "Kirottu kenttä". Siida ei osannut mennä liikkeestä maahan. Ei sitten millään. Seuruu oli myös tökeröä. Ja energiaa ei ollut niin kuin yleensä. Hmmm.

Maanantaina 6.5 menimme aamulla treenikaverin kanssa tokoilemaan Lapuan raviradalle. Hevosia liikkui muutama ympärillä. Siida työskenteli ihan ok . Ei upeaa, mutta ihan ok.

Tiistaina 7.5. Treenailin tokoa yksinäni. Pääasiassa kaikki ok. Keskiviikkona menimme taas raviradalle parin treenikaverin kanssa tokoilemaan. Tällä kertaa Siida teki kaiken ihan kivasti ja ihan kivalla vireellä.

Torstaina 9.5 Vuorossa oli hakutreenit. Kaikki meni tosi hyvin :-D
Vein maalimiehet Siidan kanssa molemmin puolin keskilinjaa 50 metriin. Sen jälkeen Siida lähetettiin maalimiehille. Sippura eteni todella suoraan hyvällä innolla. Tämä tapa toimi todella hyvin. Nyt täytyy vain edetä ja vaikeuttaa treenejä...

Perjantaina pidin Siidalla lepopäivän. Kävimme metsälenkillä ja otin pari esineen hakua lenkkeilyn lomassa. Pitäisi varmaan esineruutuakin alkaa treenaamaan. Pitäs, pitäs...

Lauantaina 11.5 meillä oli IKKJ:n treenit Seinäjoella. Paikkana on keskustan tuntumassa oleva upea nurmikkoalue. Häiriötäkin oli sopivasti liikenteestä ja lenkkeilijöistä. Siida työskenteli ihan ok. Treenikaverin ottamien kuvien perusteella seuruu näytti paljon paremmalta kuin luulinkaan. ;-) Ehkäpä se siitä taas.

Sunnutaina 12.5 sain äitienpäivän kunniaksi päättää mitä perhe tekee. No, perhehän treenasi tokoa aamupäivällä. Kuvasin pitkästä aikaa treenimme (tai tyttäreni kuvasi). Pientä epätarkkuutta ilmeni, mutta ilme oli tosi hyvä! Harmi vain, ettei videokamerani ja tietokoneeni suostu yhteistyöhön. Olisi ollut kiva laittaa tähän pätkä "elävää kuvaa".

Iltapäivällä menimme perheen voimin ottamaan muutaman haku-piston metsään. Pistot olivat suoria ja muutenkin olen ihan tyytyväinen. Neljä maalimiestä, joista ensimmäiset kaksi veimme Siidan kanssa metsään. Loput kaksi pistoa olivat "itsekseen siirtyviä" , eli Siida ei nähnyt niitä etukäteen. Hyvin kuitenkin meni :-)
 
                                         Siida tarkkana.

                                         Kata ja Neva.

                                          Tarkkana.

                                           On se vain niin nätti !