Talvilomalainen

Koko perheen ollessa kerrankin talvilomalla samaan aikaan suuntasimme Alajärvelle maaseudun rauhaan. Tai enemmänhän siellä väkeä kulkee kuin meillä täällä kotona, jossa ei vieraita juurikaan näy. ;-) Vieraat otettiin vastaan pienellä haukahduksella ja sen jälkeen niiltä joko kerjättiin rapsutuksia tai sitten ei huomioitu lainkaan. Eli kummastakaan ei ole vahtikoiran virkaan. Ei vaiskaan; mukavaa, ettei tervitse pelätä niiden haukkaavan palaa kenestäkään. Ja ihailuja sataa kun koirat jättävät vieraat rauhaan (saatoin hetken kuvitella osaavani kouluttaa noita elukoita)...

Koirat nauttivat saadessaan puuhailla pihalla koko päivän. Ja illalla ne olivat todella väsyneitä. Mukava kerrankin nähdä Siida oikeasti väsyneenä. Silti, vaikka Siida oli riekkunut pihalla koko päivän, niin se jaksoi treenata hyvällä ilmeellä. En lakkaa ihmettelemästä tuon koiran moottoria. Se on aina valmiina töihin ja suorittaa tehtävät hyvin, vaikka olisi kuinka väsynyt tahansa. Siitä huolimatta Siida kestää hyvin myös toimettomuutta ja on lähes huomaamaton kotioloissa.

Neva väsyi huomattavasti enemmän. Se yleensä kulkee mun perässä joka paikkaan. Nyt se jäi alakertaan odottamaan kun käväsin yläkerrassa ja muutenkin se selvästi laskelmoi minne kannattaa seurata ja mistä mä todennäköisesti tulen pian takaisin. No, täyttäähän se kohta 11-v, joten pieni laiskistuminen sallittakoon.
 
                                                  Vanharouva:


                                                     


                                                      Työmyyrä:

                                         Asento jo kertoo rodun ;-) :

                                        Aina niin älykkään näköin:

Videolla Siida seuraa ammuttaessa. Tämä on kuvattu yli kuuden tunnin pihalla puuhastelun jälkeisissä treeneissä. Ehkä Siida on hieman rauhallisempi kuin normaalisti -tai sitten ei...  :-D

Harrastusrintamalla ollaan lähinnä hiottu tokon EVL:n liikkeitä kuntoon. Tarkoitus olisi ollut startata muutaman viikon päästä EVL:ssä. Valitettavasti Siida päätti aloittaa juoksun myöhässä ja niinpä ko kisat jäävät meiltä väliin. Sinänsä harmillista, että tällä hetkellä "paketti" olisi ollut kasassa koetta ajatellen. Seuraavat kohtuu lähellä olevat kisat ovat vasta muutaman kuukauden päästä. Siihen mennessä moni liike voi hajota... No, elämä on (epäreilua!).

Agilityssä olemme olleet vuoden alusta asti treeniryhmässä mukana. Edistystäkin on tullut. Ja Siida kerää aina kehuja nopeudestaan ja ohjattavuudestaan. Mä (ja mun polvet) olen vain se heikoin lenkki... Nyt täytyisikin miettiä panostaakko agilityyn vai unohtaakko koko lajin. Kesällä haku vie niin paljon aikaa, etten ainakaan treeniryhmään voi hakea. Aika kun ei riitä kaikkeen. Jossain vaiheessa mietin jo lainaohjaajan etsimistä Siidalle. Paitsi että silloinkin koira olisi poissa muista lajeista...

VOI 1

Onpas tässä tullut luvattoman pitkä päivitystauko. Paljon on treenejä mahtunut tähän puoleen vuoteen. Suurimman osan ajasta ovat haukanneet haku-treenit. Metsässä on tullut kyykittyä vähintään pari kertaa viikossa aina työvuorojen salliessa. Voisi sanoa, että pk-haku on tempaissut mukanaan oikein kunnolla. Siida rakastaa ihmisten ja esineiden etsimistä metsästä. Haku-kokeessakin käytiin, mutta siitä ei ole jälkipolville paljoa kerrottavaa. Maasto meni hienosti 199p (henkilöhaku 169 ja esineruutu täydet 30). Mutta tottiksesta hikinen 66p (vähintään 70 olisi pitänyt saada) :-(

Toko-kokeissa ollaan käyty oikein urakalla. Aina on jokin liike mennyt nollille. Ja tietenkin eri liike... Vihdoin Vimpelissä 7.9. saatiin ykköstulos. Sielläkin Siida nollasi tunnarin, mutta muut liikkeet menivät sen verran hyvin, että pisteet riittivät ykköstulokseen.

Koko kesän olen miettinyt mikä toko-kokeissa mättää ja miksi koira, joka tekee treeneissä hyvin muuttuu kokeessa levottomaksi. Myös muutamassa koulutuksessa Siida ahdistui selvästi. Vasta viime sunnuntaina haku-kokeen tottiksen epäonnistuttua ymmärsin ongelmamme. Tai olenhan tiedostanut sen ennenkin, mutta nyt asia konkretisoitui kunnolla. Kyse ei ole jännittämisestä, sillä en jännittänyt haun tottista ollenkaan. Sen sijaan Siida ahdistuu valtavasti yleisöstä. Nimenomaan hiljaa olevasta tuijottavasta yleisöstä. Ongelma on aika yllättävä, sillä Siida pitää (välillä liikaakin...) ihmisistä ja on yleensä hyvin keskittymiskykyinen.Meillä on mennyt kolme toko-koetta ja yksi haku-koe pilalle tämän "ahdistuksen" vuoksi. Tarttis varmaan tehdä asialle jotain...

Agility on jäänyt meiltä lähes tyystin koko kesänä. Eilen kävimme Siidan kanssa hallilla muistelemassa esteitä ja lähdössä pysymistä. Olisihan se hieno laji jos vain aika riittäisi.

Pytty palasi kotiin

              Yllätys oli suuri, kun Siida voitti Järviseudun Kennelkerhon "vuoden toko-koira" -pokaalin.

                     Neljä vuotta palkinto koristi jonkun muun kirjahyllyä ja nyt sain sen takaisin.                      Onnistuisinkohan nyt myös pitämään sen ..? ;-)

                                                    Toko-toivo itse otti asian rennosti...

Hakukausikin on korkattu tälle keväälle. Pari-kolme kertaa olemme käyneet treeneissä. Kaikki on mennyt hienosti ja tänään tyhjälläkin pistolla tehtiin hienoa laatikkoa. Irtorullan nappaa hyvin ja palauttaa vauhdilla. Pientä rullan tiputtelua aivan mun jalkoihin alkoi ilmaantumaan edellisissä treeneissä. Niinpä tänään Siidalla oli suorat palkat ja teen  rullanpalautus-sulkeisia erikseen muutaman kerran. Tässäkin mun hyväksymä "virhe" vakiintui Siidan käytökseen muutaman toiston jälkeen. Tuon koiran kanssa täytyy olla tosi tarkka mitä hyväksyy ja mistä palkkaa!

Muutenkin olen viime aikoina huomannut   Siidan oppimisnopeudessa tapahtuneen kovasti edistystä. Tai ehkä oppimisnopeus on väärä sana. Ehkä se on oppinut lukemaan mua todella nopeaa ja ymmärtämään mitä haen takaa. Välkkyhän se on ollut aina, muttei erottunut esim poroista millään tavoin -lähinnä päin vastoin. Nykyään taas saa ihmetellä Siidan päättelykykyä ja asioiden yhdistämistä. Ei aina niin helppoa...

Ensimmäinen video uudelleen

Eiliseen päivitykseen lisäys. Eka video ei tullut jostain syystä näkyville. Kokeillaan josko nyt näkyisi. Erityisen tyytyväinen olen seuraamisen vireeseen. Toki pientä epätarkkuutta seuraamisessa ilmeni, mutta ainakin häntä heilui ;-D

Voi, VOI 2

Pienimuotoinen maailmanloppu tuli: Siida ei saanut ykköstä tokosta. Hetken aikaa piti kieriskellä itsesäälissä ja masennuksessa. Nyt pystyy jo tarkastelemaan koetta ja omaa sekä Siidan käytöstä realistisesti. Pelkällä oman käytöksen muutoksella olisimme saaneet ykköseen vaaditut pisteet kasaan. Eli eipä kai tämä koulutus ole täysin pieleen mennyt. Epäilin jo ennakkoon, ettei Siida ole valmis kokeeseen. Tai siis kyllähän liikkeet ovat kunnossa, mutta viimeistely ja rutiini puuttuu. Ei vain ole ehtinyt.

Koepaikkana oli Seinäjoen Hurtta-Halli ja tuomarina Salme Mujunen. Pisteitä kertyi 247.

Osasuoritukset:
Paikalla makaaminen            8
Seuraaminen                         9,5
Istuminen                              10
Luoksetulo                             5
Ruutu                                     6
Hyppynouto                          10
Metallinouto                          9
Tunnistusnouto                      7
Kauko-ohjaus                        7
Kokonaisvaikutus                  9

Ja kootut selitykset:
Makuussa tarvitsi kaksi käskyä istumaan nousuun. Seuraamisessa pientä epätarkkuutta. Luoksetulossa seisominen epäonnistui (seisahtui kyllä, mutta lähti liikkeelle melkein saman tien). Ruudussa meni takaa yli ja idiootti ohjaaja sanoi "tuu-tuu". Nämä tulkittiin kahdeksi ylimääräiseksi käskyksi (?). Metallinoudossa hieman vino eteen istuminen. Tunnistusnoudossa pureskeli kapulaa(tämä oli uutta!) ja istui vinoon. Kaukoissa kaksi käskyä perusasentoon nousussa ja seiso-istu-vaihdon kämmäys.

Siida työskenteli kivasti. Palkattomuus (jota ei myöskään ole juurikaan ehditty treenata) näkyi lähinnä väliajan pyörimisenä ja sähläämisenä. Jos nyt treenaisi liikkeet loppuun asti ja hiosi myös yksityiskohdat sellaisiksi kuin haluan niiden olevan, niin kyllä mun ja Siidan yhteistyöstä tulee ihan hienoa.

Liitän (tai yritän liittää) tähän videon Siidan toko-kokeesta.

http://www.youtube.com/watch?v=6FthVhtu-Ko



ja toinen:

Pitkästä aikaa

Edellisestä päivityksestä näyttää vierähtäneen yli kuukausi. Hupsis! Suurin syy päivityslaiskuuteen taitaa olla tylsä elämä ja facebookiin liittyminen. Täytyy yrittää miettiä mitä kaikkea olemme Siidan -ja toki Nevankin kanssa - puuhanneet viimeisen kuukauden aikana.

Agility:
Joulukuun alussa Siida korkkasi agilityuransa. Kolmesta startista ei paljoa jälkipolville jäänyt kerrottavaa. Tuloksena hyl, 15, hyl. Oikeasti radat menivät paljon paremmin kuin tuloksista voisi päätellä. Tai sanotaan näin, että koulutustasoon nähden Siida teki ihan hyvää työtä. Meillähän ei ollut kokemusta kokonaisesta radasta ennen kisaa. Niinpä Siidan vauhti yllätti mut täysin ja olin auttamatta myöhässä monta kertaa. Hyllyt (ja 15 virhepisteestä 10 ) johtuivat Siidan pyörimisestä kysyen seuraavaa estettä. Jokainen pyörähdyshän tulkittiin kielloksi. Lähdössä pysyminen oli suurin ongelma. Siida nosti kierroksia jo nähdessään edellisen koiran radalla ja hallitusta odottelusta ei ollut tietoakaan. Muuten esteet suoritettiin teknisesti ihan hyvin. Meidän pitäisikin saada ratatreeniä alle, jos mielin kisoihin. Treenihallimme on vain niin pieni, ettei siellä oikein rataa suoriteta... Ei ainakaan 5-7 metrin estevälillä.

Toko:
Mitähän me oikein ollaan syksy tehty? Ei ainakaan niitä vaikeita/uusia liikkeitä. Viimeisen kuukauden aikana olemmekin sitten hinkanneet kaukoja sisällä ainakin miljoooona kertaa mun huomattua kevään kohta koittavan ja tokon junnaavan paikallaan. Teoriassa Siida osaa kaikki voin liikkeet. Mutta ei niin hyvin /sillä tavalla kuin haluaisin. Hiottavaa on niin kovin paljon.

Haku:
Talven myöhästymisen hyvänä puolena on maastolajien treenikauden jatkuminen. Esineruutua olemme Siidan kanssa treenanneet lähes viikottain. Omilla esineillä toimii hyvin. Nyt pitäisikin hankkia vieraita sukkia yms. harjoiteltavaksi. Hakua Siida on päässyt ottamaan muutaman kerran pakotettuani perheeni metsään istuskelemaan. Lähinnä olen keskittynyt ilmasuun. Siida ilmaisee hyvin irtorullalla. Ei mitään ongelmaa -vielä.

Neva on keskittynyt lähinnä hengailuun ja namien kerjäämiseen. Tärkeintä on se, että eläkeläiskoira on pysynyt terveenä.

Nyt taas hinkkaamaan kaukoja...

Kakeja, agia, kakeja, agia...

Tässähän on vierähtänyt lähes kuukausi edellisestä päivityksestä :-o Mihin se aika oikein livahtaa ?

Siida on puuhastellut kaikenlaista ahkeraan. Agility on näytellyt melkeinpä pääosaa viikon treenikerroista. Treenaus on kannattanut ja jotain pientä tolkkua on ilmaantunut meidän estesuorituksiin. Eilen oltiin Anders Kronqvistin valmennuksessa. Siida osasi ohjauskuvioita joita sille ei ole edes oikeastaan opetettu. Riitti vain, että minä liikun oikein. Siidahan reagoi erittäin herkästi ohjaajan eleisiin ja rintamasuuntaan. Sunnuntaina olisi tarkoitus startata ensimmäistä kertaa agi-kisoissa. Saa nähdä kehtaanko toista kertaa agilitykentällä näyttäytyä... :-P Mitään tulosodotuksia meillä ei ole. Siida kuumuu agissa niin helposti, että ykkösluokan melko suorat radat aiheuttavat varmaan valtavaa sikailua ja keskittymisestä ei ole tietoakaan parin esteen jälkeen... (syvä huokaus)

Tokossa olemme keskittyneet lähinnä kaukokäskyihin. Istu-seiso ja maahan-seiso -vaihdot onnistuvat hyvin yli 10 metristäkin. Seiso-maahan  sensijaan on aiheuttanut pientä stressiä. Ko vaihto joko onnistui tai sitten ei. Ja mitään logiikkaa asiassa ei ole. Kunnes otin pallon palkaksi ! ja johan onnistuu s-m-vaihto miltä matkalta tahansa! Siidalla ei vain ollut tarpeeksi motivoitunut/keskittynyt namipalkalla. Seiso-istu-vaihtoa emme ole vielä harjoitelleet. Se on niin vaikeaa, joten olen yrittänyt vältellä sitä (tosi fiksua...).

Siidan kanssa pitäisi aina muistaa lelupalkan valtava voima. Kyllähän se namillakin palkkautuu, mutta parhaikin herkku on vain "ihan kiva" verrattuna leluun.

Siidalla oli juoksukin tässä välillä. 7 kuukautta näytti väli oleva. Eipä juoksua paljoa huomannutkaan. Treeneihin saa täällä päin osallistua nykyään myös juoksunartut housut jalassa. Se on todella mukava "uudistus" tyttökoiran omistajalle.