Odotus on ohi :-)
Perjantain ja lauantain välisenä yönä syntyi neljä tomeraa poikaa. Isojakin olivat. Synnytys meni lähes oppikirjamaisesti. Siida hoiti homman kotiin esimerkillisesti. Minä taisin olla väsynein valvottuani pitkään.
Siida hoitaa pentuja hyvin ja minä yritän vain pysyä poissa tieltä. Tällä hetkellä kaikki näyttää menevän loistavasti. Toivottavasti myös jatko on onnellinen.
Valitettavasti en saanut lisättyä kuvaa tuoreesta pesueesta. Puhelin ei halua tehdä yhteistyötä. :-(
sunnuntai 20. joulukuuta 2015
sunnuntai 6. joulukuuta 2015
Odotusta
Viime viikkoina olemme Siidan kanssa lähinnä keskittyneet lenkkeilyyn ja rapsutteluihin. Siida on rauhoittunut jonkin verran ja ruoka kelpaa. Jääkaapin ovea ei saa auki ilman kerjääjän saapumista paikalle. Toisaalta tuntuu, että aikaa on vielä vaikka kuinka ja välillä oikein säikähtää kuinka vähän sitä lopulta onkaan.
Eilen kasattiin pentulaatikko. Vähän vielä pitää "sisustaa" huonetta ennen vauvojen tuloa. Jännittävää :-D
Ihan kiva...
...mutta tänne mä ne synnytän.
Siida 8-viikoisena.
Siida ja Neva
Siida 8-viikoisena vauhdissa.
Epätoivoinen yritys saada seisontakuva tulevasta mammasta.
Viime viikkoina olemme Siidan kanssa lähinnä keskittyneet lenkkeilyyn ja rapsutteluihin. Siida on rauhoittunut jonkin verran ja ruoka kelpaa. Jääkaapin ovea ei saa auki ilman kerjääjän saapumista paikalle. Toisaalta tuntuu, että aikaa on vielä vaikka kuinka ja välillä oikein säikähtää kuinka vähän sitä lopulta onkaan.
Eilen kasattiin pentulaatikko. Vähän vielä pitää "sisustaa" huonetta ennen vauvojen tuloa. Jännittävää :-D
Ihan kiva...
...mutta tänne mä ne synnytän.
Siida 8-viikoisena.
Siida ja Neva
Siida 8-viikoisena vauhdissa.
Epätoivoinen yritys saada seisontakuva tulevasta mammasta.
maanantai 16. marraskuuta 2015
Pentuja, pentuja, pentuja :-D
Siida kävi perjantaina 13.11. ultrassa. Ja olihan siellä kyytiläisiä. :-D :-D :-D . Tiedä sitten mikä on lopullinen määrä.... Tärkeintä kuitenkin on, että jotain löytyi. ;-) Siida käy vielä vajaan kuukauden päästä röntgenissä jotta saadaan tarkempi määrä selville. Tietää sitten moneenko pitää synnytyksessä osata laskea.
Siida on tiineyden myötä muuttunut todelliseksi sylikoiraksi. Hetkeäkään ei saa sohvalla istuskella rauhassa, etteikö se tulisi kiehnaamaan ja kerjäämään rapsutuksia. Treenejä olen pikkuhiljaa vähentänyt. Siida ei yhtään säästele itseään työskennellessään, joten vammautumisen riski on aina olemassa. Joten emän ja pentujen terveyden vuoksi harrastukset on ollut pakko jättää ajoissa pois. Tai tehdäänhän me 3-4 kertaa viikossa jotain pientä. Täytyy vain todella miettiä miten tuota kaistapäätä palkkaa...
Tähän vielä muutama kuva Siidasta 8-viikoisena. Projektina luun ryöväys. ;-)
Siida kävi perjantaina 13.11. ultrassa. Ja olihan siellä kyytiläisiä. :-D :-D :-D . Tiedä sitten mikä on lopullinen määrä.... Tärkeintä kuitenkin on, että jotain löytyi. ;-) Siida käy vielä vajaan kuukauden päästä röntgenissä jotta saadaan tarkempi määrä selville. Tietää sitten moneenko pitää synnytyksessä osata laskea.
Siida on tiineyden myötä muuttunut todelliseksi sylikoiraksi. Hetkeäkään ei saa sohvalla istuskella rauhassa, etteikö se tulisi kiehnaamaan ja kerjäämään rapsutuksia. Treenejä olen pikkuhiljaa vähentänyt. Siida ei yhtään säästele itseään työskennellessään, joten vammautumisen riski on aina olemassa. Joten emän ja pentujen terveyden vuoksi harrastukset on ollut pakko jättää ajoissa pois. Tai tehdäänhän me 3-4 kertaa viikossa jotain pientä. Täytyy vain todella miettiä miten tuota kaistapäätä palkkaa...
Tähän vielä muutama kuva Siidasta 8-viikoisena. Projektina luun ryöväys. ;-)
maanantai 9. marraskuuta 2015
Yhden koiran talous
Tässä on opeteltu reilun kuukauden eälmään vain yhden koiran kanssa. Vieläkin kotiin tullessa alitajunta odottaa Nevankin saapuvan ovelle. Eteinen on kovin tyhjä vain yhden koiran hyöriessä jaloissa. Puruluupaketit kestävät iäisyyden kun on vain yksi syöjä. Pakastinkaan ei meinaa tyhjentyä luista yms.
Siida oli selvästi huolissaan musta ensimmäiset päivät Nevan poismenon jälkeen. Se seurasi mun mielialoja makoillen vähän sivummalla. Aina heti, kun vaivuin ajtuksiin, Siida juoksi mun luo ja yritti kiivetä syliin, heilutti häntää ja nuolla naamaa. Kun havahduin nykyhetkeen, se heittäytyi sivummalle makoilemaan. Lenkillä se juoksenteli tutkimassa ympäristöä, mutta heti kun rupesin ikävöimään Nevaa, Siida ilmaantui jalkoihin pyörimään ja heiluttamaan häntää. Terapeutti vailla vertaa. :-)
Nevan menettäminen otti niin koville, ettei treeni-intoa juurikaan ole ollut. Hyvin on Siida kestänyt hieman rauhallisemmankin ajanjakson.
18.10. Kauhavalla järjestettiin metsäjälkikoulutus. Osallistuimme sinne Siidan kanssa, vaikka meillä olikin takana vain viisi jälkeä. Meille ei silti naurettu. Itse asiassa Siida jäljesti todella hyvin ja ilmaisi kepit (juu, jälkiharrastajien kauhuksi olen ottanut kepit heti mukaan ;-) ). Se oli Siidan ensimmäinen vieraan tekemä jälki ja lähes tunnin vanha. Niin vain bc yllätti mut ja jäljesti lähes täydellisesti. Hieman ensimmäisen kepin jälkeen ei tahtonut keskittyä, mutta petrasi loppua kohden. Kouluttaja ei meinannut uskoa meitä lähes untuvikoiksi tässä lajissa. (Tähän monta sydänhymiötä !) Olin niin ylpeä Siidasta. Huomaa, että koira on tottunut käyttämään nenäänsä.
Jälkikoulutuksen päätyttyä ajelin Ilmajoelle viemään Siidaa treffeille Messin kanssa. Hetken leikittyään Messi astui Siidan ja pariskunta oli nalkissa lähes puoli tuntia. Nyt vain odotetaan...
Tokon uusia liikkeitä on hiottu pikku hiljaa. Uusi merkin kierto-nouto-hyppy-hässäkkä on itse asiassa melko simppeli liike. Paljon siinä on toki eri osasia joita treeenata, mutta tämän liikkeen ei pitäisi aiheuttaa ongelmia. Sen sijaan ruudun "merkitön merkki" on joku salaliitto bordercollieita vastaan. Moni tuttava tuskailee -minä myös- koiran kaartaessa eteen lähetyksessä. Vaikka ympyrän halkaisija on 4 metriä, niin on haastavaa saada bc:n kaikki jalat mahtumaan ympyrän sisään. Tämän liikkeen kanssa lähtee järki !
Haussa meitä koko kesän piinannut ilmasuongelma tuntuu ratkenneen. Täytyi vain palata ilmasussa taakse päin ja muistuttaa koiralle pala palalta kuinka homma tehtiinkään. Aikaahan se ei vienyt kuin muutaman viikon. Viimeiset muutamat treenit ovat sujuneet hyvin. Tähän on hyvä päättää "hakukausi" ja keskittyä mahdollisten pentujen tuloon.
Tässä on opeteltu reilun kuukauden eälmään vain yhden koiran kanssa. Vieläkin kotiin tullessa alitajunta odottaa Nevankin saapuvan ovelle. Eteinen on kovin tyhjä vain yhden koiran hyöriessä jaloissa. Puruluupaketit kestävät iäisyyden kun on vain yksi syöjä. Pakastinkaan ei meinaa tyhjentyä luista yms.
Siida oli selvästi huolissaan musta ensimmäiset päivät Nevan poismenon jälkeen. Se seurasi mun mielialoja makoillen vähän sivummalla. Aina heti, kun vaivuin ajtuksiin, Siida juoksi mun luo ja yritti kiivetä syliin, heilutti häntää ja nuolla naamaa. Kun havahduin nykyhetkeen, se heittäytyi sivummalle makoilemaan. Lenkillä se juoksenteli tutkimassa ympäristöä, mutta heti kun rupesin ikävöimään Nevaa, Siida ilmaantui jalkoihin pyörimään ja heiluttamaan häntää. Terapeutti vailla vertaa. :-)
Nevan menettäminen otti niin koville, ettei treeni-intoa juurikaan ole ollut. Hyvin on Siida kestänyt hieman rauhallisemmankin ajanjakson.
18.10. Kauhavalla järjestettiin metsäjälkikoulutus. Osallistuimme sinne Siidan kanssa, vaikka meillä olikin takana vain viisi jälkeä. Meille ei silti naurettu. Itse asiassa Siida jäljesti todella hyvin ja ilmaisi kepit (juu, jälkiharrastajien kauhuksi olen ottanut kepit heti mukaan ;-) ). Se oli Siidan ensimmäinen vieraan tekemä jälki ja lähes tunnin vanha. Niin vain bc yllätti mut ja jäljesti lähes täydellisesti. Hieman ensimmäisen kepin jälkeen ei tahtonut keskittyä, mutta petrasi loppua kohden. Kouluttaja ei meinannut uskoa meitä lähes untuvikoiksi tässä lajissa. (Tähän monta sydänhymiötä !) Olin niin ylpeä Siidasta. Huomaa, että koira on tottunut käyttämään nenäänsä.
Jälkikoulutuksen päätyttyä ajelin Ilmajoelle viemään Siidaa treffeille Messin kanssa. Hetken leikittyään Messi astui Siidan ja pariskunta oli nalkissa lähes puoli tuntia. Nyt vain odotetaan...
Tokon uusia liikkeitä on hiottu pikku hiljaa. Uusi merkin kierto-nouto-hyppy-hässäkkä on itse asiassa melko simppeli liike. Paljon siinä on toki eri osasia joita treeenata, mutta tämän liikkeen ei pitäisi aiheuttaa ongelmia. Sen sijaan ruudun "merkitön merkki" on joku salaliitto bordercollieita vastaan. Moni tuttava tuskailee -minä myös- koiran kaartaessa eteen lähetyksessä. Vaikka ympyrän halkaisija on 4 metriä, niin on haastavaa saada bc:n kaikki jalat mahtumaan ympyrän sisään. Tämän liikkeen kanssa lähtee järki !
Haussa meitä koko kesän piinannut ilmasuongelma tuntuu ratkenneen. Täytyi vain palata ilmasussa taakse päin ja muistuttaa koiralle pala palalta kuinka homma tehtiinkään. Aikaahan se ei vienyt kuin muutaman viikon. Viimeiset muutamat treenit ovat sujuneet hyvin. Tähän on hyvä päättää "hakukausi" ja keskittyä mahdollisten pentujen tuloon.
tiistai 27. lokakuuta 2015
sunnuntai 21. kesäkuuta 2015
2 x EVL 1 & HK 1
Paljon on edellisen päiväyksen jälkeen treenattu ja tuloksiakin on tullut.
Siida aloitti urakoitinsa Kokkolassa 11.4. tokokokeessa. Sieltä tulokseksi valitettavasti 232,5p, eli kakkostulos. Koira toimi hyvin, mutta minä sähläsin ohjatun ja tunnarin luovutuksessa tiputtaen kapulan. Tuomarina Päivi Kivelä.
Seuraava koe oli Kannuksessa 26.4. Tuomarina Salme Mujunen. Tällä kertaa ohjaajakin hallitsi hermonsa ja tuloksena 290,5p , ykköstulos ja KP. Sijoitus 2/7. (Kokeen osa-alueet: 10, 8, 9.5, 9, 9.5, 10, 9.5, 9.5, 10, 6) Siida tuntui hyvältä kehässä koko kokeen ajan. Kauko-ohjauksen 6 oli ainut oikeasti huono liike, mutta sekin oli tiedossa.
Kolmas tokokoe oli Vöyrillä 25.5. Tuomarina Ilkka Sten. Sieltä Siida nappasi toisen ykköstuloksensa pisteillä 269 ja luokkavoiton. (Kokeen osa-alueet: 10, 8, 9, 10, 9, 10, 0, 8, 10, 9) Ohjatun nolla harmitti. Siinä Siida lähti hyvin merkille ja todella sähäkästi noutamaan vasenta kapulaa. Takaisin tullessaan Siida pysähtyi viiden metrin päähän musta enkä saanut sitä millään tuomaan kapulaa perille asti. Onneksi muuten koira toimi ja pisteet riittivät. :-)
Helatorstaina vaihdoimme lajia ja suuntasimme Kyröskoskelle hakukokeeseen. Saimme sen mitä lähdimme hakemaan, eli tuloksena koulutustunnus HK 1. Tottis meni juuri ja juuri hyväksytyksi. Seuraaminen, istuminen, maahanmeno ja luoksetulo olivat erinomaisia. Noudot sitten ei enään niinkään... Palkattomuus/ kehumattomuus oli mielestäni syynä epäonnistuneisiin luovutuksiin. Onhan Siidalle tehty nk. "koetreenejä" useinkin. Itse asiassa pyrin tekemään jonkinlaisen palkattomuustreenin kerran viikossa. Ne on vain tehty toko-puolella ja siellä saa liikkeiden välissä kehua vapaammin. Ilmeisesti PK-palkattomuuttakin pitää hioa...
Kenttä oli todella märkä. Kahlasin välillä nilkkoihin asti vedessä. Onneksi Siida ei moiti märkää maata :-) Aluksi tehtiin tottis. Sen jäkeen siirryttiin esineruutuun. Siellä Siida työskenteli tuttuun loistavaan tapaansa ja saimmekin yhtä vaille täydet pisteet. Esineruutu oli hienossa kuivassa kangasmaastossa, jossa näki koiran työskentelyn koko ajan.
Viimeisenä suoritettiin henkilöhaku. Siida oli viimeinen koira, eli pääsimme radalle vasta joskus kolmen jälkeen. Tätä osasuoritusta pelkäsin eniten. Siidalla oli välillä tapana pysähtyä kesken ilmasun seisoskelemaan ennen kuin tuli vierelle asti. Lähetin ensin vasemmalle. Siida teki hyvän laatikkomaisen piston. Vasemmasta etukulmasta löytyi umpipiilossa oleva maalimies. Ilmaisu oli melkein hyvä (itse näin että meinasi pysähtyä, mutta liikkui kuitenkin koko ajan). Sen jälkeen pari hyvää tyhjää ja toinen maalimies vasemmalla puolella. Tämä ilmaisu ei enään ollut niinkään hyvä... Tuomari ripitti minut perusteellisesti -ja ihan aiheesta. Hyväksyi kuitenkin molemmat maalimiehet ja koiran muu työskentely oli sen verran hyvää, että pisteet riittivät tulokseen. Olin niin onnellinen ja helpottunut. Päivä oli pitkä, mutta se ei näyttänyt Siidaa haittaavan.
Toukokuussa Siidalla repesi anturoiden väli pahasti. Voin vain arvailla milloin tämä tapahtui ja tuntea huonoa omaatuntoa jos ja kun en ole huomannut sitä ajoissa. Siidan "työmoraali" on niin korkea, että se viilettää menemään tassu hajalla. Huomasin haavan vain siitä, että Siida käytti toista jalkaansa hieman jäykemmin. Melkein kuukausi kuljettiin rauhallisemmin ja puhdisteltiin tassua tiheään. Vasta juhannusviikolla olen uskaltanut lenkkeillä normaalisti metsässä ja treenata hakua yms. Haussa keskitymme -yllätys, yllätys- ilmaisuun.
Tokossa olen luovuttanut löytää koepaikkaa ennen sääntömuutosta. Tilanne on aivan mahdoton ! Jos lähetät viestin minuutin yli ilmoittautumisajan alun jälkeen, niin paikkaa tuskin enään on. Olenkin alkanut pikku hiljaa treenaamaan uusia liikkeitä. Koska elokuun alun jälkeen JOKA kokeessa on VARMASTI tilaa. Ainakin täällä päin...
Siida kävi silmätarkastuksessa 5.5. Myös sydän kuunneltiin. Molemmat priimaa. :-D Taas ollaan lähempänä mahdollisia pikku-siidoja...
Paljon on edellisen päiväyksen jälkeen treenattu ja tuloksiakin on tullut.
Siida aloitti urakoitinsa Kokkolassa 11.4. tokokokeessa. Sieltä tulokseksi valitettavasti 232,5p, eli kakkostulos. Koira toimi hyvin, mutta minä sähläsin ohjatun ja tunnarin luovutuksessa tiputtaen kapulan. Tuomarina Päivi Kivelä.
Seuraava koe oli Kannuksessa 26.4. Tuomarina Salme Mujunen. Tällä kertaa ohjaajakin hallitsi hermonsa ja tuloksena 290,5p , ykköstulos ja KP. Sijoitus 2/7. (Kokeen osa-alueet: 10, 8, 9.5, 9, 9.5, 10, 9.5, 9.5, 10, 6) Siida tuntui hyvältä kehässä koko kokeen ajan. Kauko-ohjauksen 6 oli ainut oikeasti huono liike, mutta sekin oli tiedossa.
Kolmas tokokoe oli Vöyrillä 25.5. Tuomarina Ilkka Sten. Sieltä Siida nappasi toisen ykköstuloksensa pisteillä 269 ja luokkavoiton. (Kokeen osa-alueet: 10, 8, 9, 10, 9, 10, 0, 8, 10, 9) Ohjatun nolla harmitti. Siinä Siida lähti hyvin merkille ja todella sähäkästi noutamaan vasenta kapulaa. Takaisin tullessaan Siida pysähtyi viiden metrin päähän musta enkä saanut sitä millään tuomaan kapulaa perille asti. Onneksi muuten koira toimi ja pisteet riittivät. :-)
Helatorstaina vaihdoimme lajia ja suuntasimme Kyröskoskelle hakukokeeseen. Saimme sen mitä lähdimme hakemaan, eli tuloksena koulutustunnus HK 1. Tottis meni juuri ja juuri hyväksytyksi. Seuraaminen, istuminen, maahanmeno ja luoksetulo olivat erinomaisia. Noudot sitten ei enään niinkään... Palkattomuus/ kehumattomuus oli mielestäni syynä epäonnistuneisiin luovutuksiin. Onhan Siidalle tehty nk. "koetreenejä" useinkin. Itse asiassa pyrin tekemään jonkinlaisen palkattomuustreenin kerran viikossa. Ne on vain tehty toko-puolella ja siellä saa liikkeiden välissä kehua vapaammin. Ilmeisesti PK-palkattomuuttakin pitää hioa...
Kenttä oli todella märkä. Kahlasin välillä nilkkoihin asti vedessä. Onneksi Siida ei moiti märkää maata :-) Aluksi tehtiin tottis. Sen jäkeen siirryttiin esineruutuun. Siellä Siida työskenteli tuttuun loistavaan tapaansa ja saimmekin yhtä vaille täydet pisteet. Esineruutu oli hienossa kuivassa kangasmaastossa, jossa näki koiran työskentelyn koko ajan.
Viimeisenä suoritettiin henkilöhaku. Siida oli viimeinen koira, eli pääsimme radalle vasta joskus kolmen jälkeen. Tätä osasuoritusta pelkäsin eniten. Siidalla oli välillä tapana pysähtyä kesken ilmasun seisoskelemaan ennen kuin tuli vierelle asti. Lähetin ensin vasemmalle. Siida teki hyvän laatikkomaisen piston. Vasemmasta etukulmasta löytyi umpipiilossa oleva maalimies. Ilmaisu oli melkein hyvä (itse näin että meinasi pysähtyä, mutta liikkui kuitenkin koko ajan). Sen jälkeen pari hyvää tyhjää ja toinen maalimies vasemmalla puolella. Tämä ilmaisu ei enään ollut niinkään hyvä... Tuomari ripitti minut perusteellisesti -ja ihan aiheesta. Hyväksyi kuitenkin molemmat maalimiehet ja koiran muu työskentely oli sen verran hyvää, että pisteet riittivät tulokseen. Olin niin onnellinen ja helpottunut. Päivä oli pitkä, mutta se ei näyttänyt Siidaa haittaavan.
Toukokuussa Siidalla repesi anturoiden väli pahasti. Voin vain arvailla milloin tämä tapahtui ja tuntea huonoa omaatuntoa jos ja kun en ole huomannut sitä ajoissa. Siidan "työmoraali" on niin korkea, että se viilettää menemään tassu hajalla. Huomasin haavan vain siitä, että Siida käytti toista jalkaansa hieman jäykemmin. Melkein kuukausi kuljettiin rauhallisemmin ja puhdisteltiin tassua tiheään. Vasta juhannusviikolla olen uskaltanut lenkkeillä normaalisti metsässä ja treenata hakua yms. Haussa keskitymme -yllätys, yllätys- ilmaisuun.
Tokossa olen luovuttanut löytää koepaikkaa ennen sääntömuutosta. Tilanne on aivan mahdoton ! Jos lähetät viestin minuutin yli ilmoittautumisajan alun jälkeen, niin paikkaa tuskin enään on. Olenkin alkanut pikku hiljaa treenaamaan uusia liikkeitä. Koska elokuun alun jälkeen JOKA kokeessa on VARMASTI tilaa. Ainakin täällä päin...
Siida kävi silmätarkastuksessa 5.5. Myös sydän kuunneltiin. Molemmat priimaa. :-D Taas ollaan lähempänä mahdollisia pikku-siidoja...
torstai 26. helmikuuta 2015
Talvilomalainen
Koko perheen ollessa kerrankin talvilomalla samaan aikaan suuntasimme Alajärvelle maaseudun rauhaan. Tai enemmänhän siellä väkeä kulkee kuin meillä täällä kotona, jossa ei vieraita juurikaan näy. ;-) Vieraat otettiin vastaan pienellä haukahduksella ja sen jälkeen niiltä joko kerjättiin rapsutuksia tai sitten ei huomioitu lainkaan. Eli kummastakaan ei ole vahtikoiran virkaan. Ei vaiskaan; mukavaa, ettei tervitse pelätä niiden haukkaavan palaa kenestäkään. Ja ihailuja sataa kun koirat jättävät vieraat rauhaan (saatoin hetken kuvitella osaavani kouluttaa noita elukoita)...
Koirat nauttivat saadessaan puuhailla pihalla koko päivän. Ja illalla ne olivat todella väsyneitä. Mukava kerrankin nähdä Siida oikeasti väsyneenä. Silti, vaikka Siida oli riekkunut pihalla koko päivän, niin se jaksoi treenata hyvällä ilmeellä. En lakkaa ihmettelemästä tuon koiran moottoria. Se on aina valmiina töihin ja suorittaa tehtävät hyvin, vaikka olisi kuinka väsynyt tahansa. Siitä huolimatta Siida kestää hyvin myös toimettomuutta ja on lähes huomaamaton kotioloissa.
Neva väsyi huomattavasti enemmän. Se yleensä kulkee mun perässä joka paikkaan. Nyt se jäi alakertaan odottamaan kun käväsin yläkerrassa ja muutenkin se selvästi laskelmoi minne kannattaa seurata ja mistä mä todennäköisesti tulen pian takaisin. No, täyttäähän se kohta 11-v, joten pieni laiskistuminen sallittakoon.
Vanharouva:
Työmyyrä:
Asento jo kertoo rodun ;-) :
Aina niin älykkään näköin:
Videolla Siida seuraa ammuttaessa. Tämä on kuvattu yli kuuden tunnin pihalla puuhastelun jälkeisissä treeneissä. Ehkä Siida on hieman rauhallisempi kuin normaalisti -tai sitten ei... :-D
Harrastusrintamalla ollaan lähinnä hiottu tokon EVL:n liikkeitä kuntoon. Tarkoitus olisi ollut startata muutaman viikon päästä EVL:ssä. Valitettavasti Siida päätti aloittaa juoksun myöhässä ja niinpä ko kisat jäävät meiltä väliin. Sinänsä harmillista, että tällä hetkellä "paketti" olisi ollut kasassa koetta ajatellen. Seuraavat kohtuu lähellä olevat kisat ovat vasta muutaman kuukauden päästä. Siihen mennessä moni liike voi hajota... No, elämä on (epäreilua!).
Agilityssä olemme olleet vuoden alusta asti treeniryhmässä mukana. Edistystäkin on tullut. Ja Siida kerää aina kehuja nopeudestaan ja ohjattavuudestaan. Mä (ja mun polvet) olen vain se heikoin lenkki... Nyt täytyisikin miettiä panostaakko agilityyn vai unohtaakko koko lajin. Kesällä haku vie niin paljon aikaa, etten ainakaan treeniryhmään voi hakea. Aika kun ei riitä kaikkeen. Jossain vaiheessa mietin jo lainaohjaajan etsimistä Siidalle. Paitsi että silloinkin koira olisi poissa muista lajeista...
Koirat nauttivat saadessaan puuhailla pihalla koko päivän. Ja illalla ne olivat todella väsyneitä. Mukava kerrankin nähdä Siida oikeasti väsyneenä. Silti, vaikka Siida oli riekkunut pihalla koko päivän, niin se jaksoi treenata hyvällä ilmeellä. En lakkaa ihmettelemästä tuon koiran moottoria. Se on aina valmiina töihin ja suorittaa tehtävät hyvin, vaikka olisi kuinka väsynyt tahansa. Siitä huolimatta Siida kestää hyvin myös toimettomuutta ja on lähes huomaamaton kotioloissa.
Neva väsyi huomattavasti enemmän. Se yleensä kulkee mun perässä joka paikkaan. Nyt se jäi alakertaan odottamaan kun käväsin yläkerrassa ja muutenkin se selvästi laskelmoi minne kannattaa seurata ja mistä mä todennäköisesti tulen pian takaisin. No, täyttäähän se kohta 11-v, joten pieni laiskistuminen sallittakoon.
Vanharouva:
Työmyyrä:
Asento jo kertoo rodun ;-) :
Aina niin älykkään näköin:
Videolla Siida seuraa ammuttaessa. Tämä on kuvattu yli kuuden tunnin pihalla puuhastelun jälkeisissä treeneissä. Ehkä Siida on hieman rauhallisempi kuin normaalisti -tai sitten ei... :-D
Harrastusrintamalla ollaan lähinnä hiottu tokon EVL:n liikkeitä kuntoon. Tarkoitus olisi ollut startata muutaman viikon päästä EVL:ssä. Valitettavasti Siida päätti aloittaa juoksun myöhässä ja niinpä ko kisat jäävät meiltä väliin. Sinänsä harmillista, että tällä hetkellä "paketti" olisi ollut kasassa koetta ajatellen. Seuraavat kohtuu lähellä olevat kisat ovat vasta muutaman kuukauden päästä. Siihen mennessä moni liike voi hajota... No, elämä on (epäreilua!).
Agilityssä olemme olleet vuoden alusta asti treeniryhmässä mukana. Edistystäkin on tullut. Ja Siida kerää aina kehuja nopeudestaan ja ohjattavuudestaan. Mä (ja mun polvet) olen vain se heikoin lenkki... Nyt täytyisikin miettiä panostaakko agilityyn vai unohtaakko koko lajin. Kesällä haku vie niin paljon aikaa, etten ainakaan treeniryhmään voi hakea. Aika kun ei riitä kaikkeen. Jossain vaiheessa mietin jo lainaohjaajan etsimistä Siidalle. Paitsi että silloinkin koira olisi poissa muista lajeista...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)