Pennut lähestyvät viiden viikon ikää. Vauhti lisääntyy päivä päivältä ja meno on välillä kovinkin villiä. Ja hampaat... ne ovat todella terävät, varsinkin yllättäen kantapäässä. ;-)
Tähänastinen pentuaika on mennyt todella hyvin. Siida on osoittautunut esimerkilliseksi emoksi ja hoitanut pentuja kärsivällisesti. Edes hampaiden puhkeaminen ei vähentänyt imetyshalukkuutta. Viime aikoina Siida on myös leikittänyt pentuja tarjoten lelua vedettäväksi, maaten pentujen pureskellessa kaulaa ja "hyökätessä" kimppuun sekä välillä kaataen pentuja hellästi selälleen. Niiden touhuja on ihana katsella. Mutta on myös ihanaa, kun pikkuriiviöt nukahtavat... Niillä on nimittäin todella kova ääni kun ne protestoivat pentuhuoneeseen joutumista tai jonkun ennen auki olleen oven kiinni olemista. Että onnea vaan tuleville pennunomistajille. ;-)
Tässä Siida päivä synnytyksen jälkeen. Tuore äippä ei suostunut poistumaan
pentujen luota edes ruokailun ajaksi. Niinpä ateriat tarjottiin sänkyyn.
Ihan asiasta toiseen. Jos joku tokokoeita järjestävä tuttavani lukee tämän, niin tiedoksi, että älkää kyselkö minua liikkuriksi. Viimeksi kun liikkuroin, niin koirani teki kuolemaa (näin karkeasti sanottuna). En tiedä koska pääsen siitä yli vai pääsenkö koskaan... Nyt ainakin tuntuu siltä, etten ole valmis liikkuroimaan, eikä ole kilpailijoiden edun mukaista hortoilla kehässä pala kurkussa ja ajatukset harhaillen. Onneksi olen maksanut kaikki liikkeenohjajakouluttautumiseni itse, ettei tarvitse potea huonoa omaatuntoa ellen enään koskaan mene kehään liikurin ominaisuudessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti